28.11.2022 klo 13:11
Kulttuurihyvinvointi
Ikävuodet 18–30 ovat merkittävää aikaa ihmisen elämässä – se on niin muutoksen kuin vakiintumisen aikaa. Näiden ikävuosien aikana useat itsenäistyvät, kokeilevat erilaisia polkuja, etsivät ja ehkä löytävät oman paikkansa työkentällä ja siirtyvät työelämään. Omaa läheisten piiriä rakennetaan myös uudella tavalla, mitä tulee kumppanuuden ja perheen perustamisen kysymyksiin tai ystävyyssuhteisiin. Elämäntilanteet ja mahdollisuudet toimia ovat myös erilaisia. Tänä aikana rakentuu pohja monelle asialle. Nuorena aikuisena opitut tavat, käytänteet ja mielikuvat hyvinvoinnista, terveydestä ja toisaalta sen ongelmista vaikuttavat suuresti myöhemmissä elämänvaiheissa. Hyvinvoinnilla ei viitata ainoastaan pahoinvoinnin poissaoloon, vaan laajempaan tilaan, jossa psyykkinen hyvinvointi, fyysinen toimintakyky, sosiaalisen suhteet ja verkostot sekä ympäristön soveltuvuus ovat hyvällä tolalla.
Opiskelu ja työ ovat keskeisiä elämän osa-alueita, mutta vapaa-aika koetaan yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi. Identiteetin rakentumisen ja elämänlaadun arvioinnin kannalta vapaa-ajan harrastukset ovat nousseet työn rinnalle. Työpaikan ja kodin, vapaa-ajan ja työn suhde on monimutkainen ilmiö, mutta ilmeistä on, että kumpikin vaikuttaa toiseensa. Keskustelu on yleisesti kuitenkin kääntynyt siihen, miten työ ja opiskelu kuormittavat psyykkisesti ja fyysisesti, ja miten yksilöt kokevat palautuvansa kuormituksen jälkeen. Työ vaatii voimavaroja ja ponnistelua, ja hyvinvoinnin vuoksi on tärkeää, että työntekijä pystyy palautumaan työntekoa edeltävään tilaan, jotta tilanne ei johda yhä yleistyneempään ja aikaistuneempaan uupumiseen. Tämän vuoksi on tärkeää käsitellä erilaisia palautumisen keinoja ja niitä tekijöitä, jotka vaarantavat palautumisen.
Palautumista voidaan tarkastella muun muassa kulttuurihyvinvoinnin käsitteen kautta. Palautumisella viitataan työtehtävien ulkopuolella tapahtuvaan tekemiseen ja olemiseen, jossa voimavarat täydentyvät. Kulttuurihyvinvoinnilla taas viitataan taiteen ja kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin sekä laajemmin ihmisen kulttuurisiin oikeuksiin. Ytimessä on koettu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. (Kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Oulun kaupunki 2021–26.)
Kulttuuria luodaan ja kulutetaan. Myös palautuminen pitää sisällään sekä kulttuuria tuottavan että sitä kuluttavan toiminnan. Luovalla toiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi maalaamista tai soittamista, kun taas kuluttavalla toiminnalla viitataan muun muassa museokäynteihin. Sekä luova että kuluttava toiminta tarjoavat työntekijälle mahdollisuuden irrottautumiseen ja rentoutumiseen – tilaan, jossa mieli ja ruumis pääsevät irti työ- ja opiskeluasioista. Näissä tilanteissa museot, tiedekeskukset, harjoitussalit, tilat, joissa pääsee luomaan ja kuluttamaan, toimivat paikkoina, joissa voidaan kokea haasteita ja onnistumisia työn ulkopuolella. Tiloissa voidaan uppoutua näkemään, kuulemaan ja tuntemaan, jolloin arkiset asiat unohtuvat irrallisina sen hetkisestä tilanteesta. Taide ja kulttuuri synnyttää kokemuksia, jotka haastavat näkemään toisin ja rohkaisevat keskustelemaan. Tämä puoli taiteessa edistää hyvinvointia ja kasvua yksilöntasolla, mutta myös tukee yhteishyvää yhteisön tasolla.
Kysymyksenä kuuluu millä tavalla opetamme nuoria ja nuoria aikuisia hyödyntämään kulttuuria hyvinvoinnin tuottamisessa ja tukemisessa? Entä kuinka teemme kulttuurista ja taiteesta helposti lähestyttävää luodaksemme hyvän pohjan nuorten tavoille kuluttaa ja tuottaa niitä niin, että toiminta juurtuu osaksi arkea?
Historiallisesti taiteen hyvinvointivaikutukset eivät ole mitään uutta. Kulttuurin läsnäoloa on korostettu muun muassa kouluissa jo 1900-luvun alussa ja musiikin, taiteen ja draaman sekä hyvinvoinnin välisistä kytköksistä on oltu tietoisia jo kauan ennen sitäkin. Tapa, jolla kulttuurin ja hyvinvoinnin suhdetta edistetään nykypäivänä, on kuitenkin saanut uuden sysäyksen 2000-luvulla muun muassa WHO:n myötä. Maailmanlaajuisesti kulttuurihyvinvointia tutkinut maailman terveysjärjestö WHO, jaottelee raportissaan taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset sairauksien ennaltaehkäisyyn, hallintaan ja hoitoon sekä terveyden edistämiseen. Tutkimusraportin mukaan taidetoimintaan osallistumisella on terveyttä ja hyvinvointia sekä esimerkiksi palautumista parantavia monikanavaisia vaikutuksia. Osallistuminen aktivoi aisteja, mielikuvitusta, tunteita, sosiaalisuutta ja fyysistä toimintaa, joilla puolestaan on psykologisia, fysiologisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä vasteita. WHO:n raportti nostaa esille ilmiön tarkastelun ja tutkimisen sekä sen kehittämismahdollisuuksien kartoittamisen tärkeyden.
Kuva: Kerttu Horila, 1998–99, Naisten huoneet -installaatiosarja, Oulun taidemuseo.
Oulussa kulttuurihyvinvointia edistää moni taho. Kulttuurihyvinvointi näkyy muun muassa kaupungin kulttuuristrategiassa sekä kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa, Pohjois-Pohjanmaan alueella POPkulta verkostoyhteistyössä ja valtakunnallisesti esimerkiksi Taikusydän yhteyspisteen ja yhteistyöverkoston kautta.
Kulttuurihyvinvointisuunnitelma on laaja, monialainen suunnitelma, joka tutkii, asettaa tavoitteita, luo toimenpide-ehdotuksia sekä suunnitelmia, ja ennakoi tuloksia. Suunnitelmassa esitellään yksityiskohtaisia työkaluja, kuten kulttuurisuositusta, kulttuurilähetettä ja kulttuurireseptiä, mutta käsitellään myös suurempia suunnanmuutoksia, joita suunnitelma toteutuakseen tarvitsee – toimialoja ylittävää yhteistyötä, yhteisten tavoitteitten tunnistamista ja tahtotilaa toimia yhdessä. Kouluissa ja työpaikoilla voidaan kartoittaa niitä ihmisiä, jotka hyötyisivät ohjaamisesta taiteen ja kulttuurin pariin yksilön tarpeiden mukaan sekä lisätä yleisesti taidelähtöistä toimintaa. Esimerkiksi vasta työelämään astuvia nuoria, jotka opettelevat työ- ja vapaa-ajan jakoa ja suhdetta, voidaan kannustaa omaksumaan palautumista edistävää taide- ja kulttuuritoimintaan osallistumista.
Tarvitaan kuitenkin myös jotain laajempaa kuten hallintomallien kehittämistä, toimijoiden yhteistyö ja kehitysverkostojen luomista, kulttuuri- ja taidetoiminnan kirjaamista strategioihin ja toimintasuunnitelmiin, taiteen tekijöiden ja muiden organisaatioiden sitoutumista yhteen sekä rajapinnassa työskentelevien henkilöiden vakuuttamista toiminnan mielekkyydestä, jotta kulttuuri ja taide voidaan juurruttaa syvemmin osaksi hyvinvointikeskustelua.
Kirjoittaja Henna Välimäki, yhteiskuntatieteiden maisteri, toimii Museo- ja tiedekeskus Luupissa työharjoittelijana
Kuvat: Harri Tarvainen
Lue lisää:
Kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Oulun kaupunki 2021–26. (haettu 13.10.2022)
Pohjois-Pohjanmaan liitto. Kulttuurihyvinvointi. (haettu 10.10.2022)