4.10.2022 klo 10:24
Tutkimusmatkailija, kokemusten etsijä ja latautuja
Tietomaa on tiedekeskus, jossa esitellään tiedettä, teknologiaa ja tutkimusta monipuoliselle yleisölle. Tiede ja sen merkitys tuodaan esille ymmärrettävällä ja innostavalla tavalla sekä lapsille että aikuisille.
Tiedekeskuksilla on mielenkiintoinen rooli yhteiskunnassa – tieteen ollessa keskeinen osa kulttuuria ovat tiedekeskukset mukana luomassa perustaa tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille. Tulevien sukupolvien kiinnostus ja asenne tiedettä kohtaan ei ole samantekevää, minkä vuoksi Tietomaan kaltaiset tiedekeskukset ovat keskeisessä osassa innostuksen ja uteliaisuuden rohkaisemisessa. Tiedekeskukset kannustavat tieteelle ominaiseen tapaan etsiä sekä käsitellä uutta omiin valintoihin ja mielenkiinnon kohteisiin perustuen.
Millaisia ovat ne mielenkiinnonkohteet ja motiivit, jotka saavat nuoren aikuisen astumaan Tietomaan kaltaiseen kulttuurikohteeseen? Kiinnostavia näkemyksiä keskusteluun tarjoaa John H. Falk, amerikkalainen professori ja museokävijöiden tutkija. Falk on luonut museokävijäprofiilimallin, jota on käytetty myös tiedekeskuksien kävijäprofiilien tutkimisessa. Demografisien tekijöiden sijaan merkityksellistä ovat ne tekijät mitkä museokävijä kokee käyntinsä aikana kiinnostavana ja tärkeänä. Tutkimuksen roolien kautta on kiinnostavaa erotella myös omia motiiveja ja rooleja Tietomaassa vieraillessa.
Falk erottelee kävijät motivaation mukaan viiteen eri ryhmään, joista ensimmäinen on tutkimusmatkailijat. Tutkimusmatkailijat ovat uteliaita, tiedekeskuksen sisällöstä ja uuden oppimisesta kiinnostuneita kävijöitä. Nuorelle aikuiselle Tietomaan kaltainen ympäristö mahdollistaa uteliaisuuden heräämisen ja lapsenkaltaisen innostuksen esittää uusia kysymyksiä ja tietää lisää. Tietomaa on tutkimusmatkailijalle löytämisen iloa, mielikuvitusta, uteliaisuutta ja leikkiä. Tutkimus on leikkiä maailman ymmärtämiseksi ja Tietomaa tarjoaa ympäristön leikille.
Tutkimusmatkailun lähtökohtana ei ole ekspertiksi tuleminen, vaan enneminkin itsensä ja omien ajatusmaailmojen haastaminen. Näin ollen esimerkiksi näyttelyiden teemoilla ei ole juurikaan väliä – itselle tuntemattoman tiedon löytämisen kokemus on tärkeämpää.
Siinä missä esimerkiksi tutkimusmatkailijat hakevat itse kokemuksia, seuraava kävijäryhmä, mahdollistajat, haluavat tarjota sitä muille. Tällaiset kävijät tulevat tiedekeskukseen yhdessä perheensä, ystäviensä ja läheistensä kanssa tarjotakseen heille tilaisuuden oppia, nähdä ja kokea. Tällaisessa tilanteessa kävijä ei näe kokemusta oman itsensä kautta, vaan sen ihmisen, jonka vuoksi hän on Tietomaahan tullut. Kyseessä voi olla esimerkiksi lapsi, jolle halutaan tarjota oppimiskokemuksen tuomaa intoa ja onnea, tai ystävä, jota halutaan tavata ja jonka kanssa halutaan viettää aikaa.
Kolmas ryhmä, kokemusten etsijät, haluaa nähdä merkkiteoksia ja kohteita niiden yleissivistävän arvon vuoksi. Jokainen meistä on kuullut jostain kohteesta, jota on kuvailtu ”bucket-list” kohteeksi tai joksikin, joka vain ”täytyy nähdä”. Kokemusten etsijöiden ryhmään lukeutuu muun muassa useimmat turistit, jotka kuluttavat eniten kuuluisimpia museoita ja kohteita, ja jotka etsivät alueen tai kaupungin maamerkkejä. Toisaalta myös paikallisten keskuudessa voidaan nähdä, että tietyt kohteet tulee tietää, nähdä ja kokea ainakin kerran elämässä, oli kyse sitten Oululaisittain Toripolliisista, Kauppuri5 hampurilaisesta tai Tietomaan tornista avautuvista näkymistä. 1920-luvulla nahkatehtaan vesitorniksi valmistunut 45-metrinen Oulun maamerkki on merkittävä osa Tietomaata ja voidaan lukea kokemusten etsijöiden kohteeksi myös Oulun historian näkökulmasta.
Teorian mukaan pienin ja kriittisin kävijäryhmä on ammattilaiset ja harrastajat, jotka sisältöjen lisäksi tarkkailevat muun muassa esittelyn teknistä toteutusta tai esimerkiksi taideteosten ripustusta. Ammattilaiset voivat myös vierailunsa aikana etsiä näkemyksiä siihen, miten omaa toimintaa voidaan kehittää. Tällaisille kävijöille museossa käymiselle on selvä motivaatio, tavoite ja tarkoitus, jonka he myös itse tiedostavat.
Viimeinen ryhmä, latautujat, tulevat nauttimaan rauhoittumisesta ja rentoutumisesta, ja heille voi jopa teoksia ja esittelyitä tärkeämpää olla ympäristön tunnelma. Näille kävijöille museo ja keskus toimii pakopaikkana arjesta.
Nuorena aikuisena näen itseni lähes jokaisessa kävijätyypissä. John H. Falkin mukaan tämä on yleistä, sillä roolit vaihtelevat niin päivän kuin kohteenkin mukaan, eikä ketään meistä ole sidottu yhteen kävijätyyppiin. Seura, näyttelyiden osiot, ympäristö ja senhetkinen elämäntilanne vaikuttavat suuresti siihen, minkä kävijätyypin saappaissa Tietomaahan kävellään. Nuorten aikuisten välisen eämäntilanteiden moninaisuuden vuoksi he voivat kävijätyypeiltään olla hyvin erilaisia. Esimerkiksi kouluryhmän kanssa vieraileva ohjaaja voi seuraavalla kerralla vierailla esimerkiksi latautuakseen tai oppiakseen. Samaan aikaan kävijä voi myös edustaa useampaa kävijätyyppiä yhtä aikaa, vaikka yksi motiiveista olisikin niin sanotusti johtava. Tätä tekstiä kirjoittaessani vierailin Tietomaassa ja koin uteliaan tutkimusmatkailijan lisäksi olevani kokemusten etsijä vieraillessani historiallisessa vesitornissa.
John H. Falkin tutkimukset museokävijöistä esittelee pelkistettyjä kävijäidentiteettejä, jotka rakentuvat suhteessa muun muassa Tiedekeskuksessa vierailuun. Kahta samanlaista museokävijää tai museokokemusta ei ole olemassa. Falk kuitenkin luo monin tavoin sovellettavan tavan käsitellä niitä merkityksiä ja odotuksia, joita kävijät kokemukselleen antavat. Tutkimusta voidaan soveltaa toiminnan kehityksen seuraavissa askelissa – jatkuvasti moninaistuvamman yleisön odotusten ja valintojen kartoittamisessa.
Kirjoittaja Henna Välimäki toimii museo- ja tiedekeskus Luupissa työharjoittelijana
Lue lisää aiheesta: Falk, John H. (2009) Identity and the museum visitor experience. Routledge Taylor & Francis Group.