1.7.2022 klo 9:02
Harjoittelijana kokoelmien parissa
Alkukeväästä pohdin ystäväni kanssa, mitä sitä pitäisi vielä tehdä ennen valmistumista. Siis gradun lisäksi. Ja mieleen tuli, että ehkä vielä ehtisi harjoittelun tehdä. Halusin harjoittelupaikan, josta saisin monipuolisesti kokemusta ja pääsisin tutustumaan oman alani puoleen, joka on minulle vähemmän tuttua. Arkeologian akateeminen puoli ja kenttätyöt ovat jo jonkin verran tuttuja opintojen parista, mutta siitä, mitä arkeologit tekevät museoissa, minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista käsitystä. Toisaalta myöskin kaikki se, mitä tapahtuu museon ovien toisella puolella, oli eräänlainen mysteeri minulle. Vaikka rakastankin museoita ja vierailen niissä aina reissuillani, on museologia ja siten myös museotyö jäänyt opinnoissani vähemmälle. Ei sillä, etteikö ne kiinnostaisi, vaan valinnan paljouden keskellä museologian opinnot ovat vain aina jääneet vähemmälle huomioille.
Ystäväni vinkkasikin, että kannattaa laittaa Ruskoon kokoelmapuolelle intendentti Eija Konttijärvelle sähköpostia, jos harjoittelu onnistuisi siellä. Onneksi onnistui, koska paljoa enempää ei olisikaan voinut harjoittelulta toivoa. No ehkä, että se olisi kestänyt vielä pidempään, koska eihän täältä malttaisi lähteä.
Harjoitteluni aikana pääasiallinen tehtäväni oli luetteloida ja kuvata esineitä kokoelmajärjestelmä WebMuskettiin. Aloitin ensin kokoelmista löytyvien kirjojen luettelointien täydentämisestä. Vaikka luettelointi itsessään on aika mekaanista ja osin jopa yksitoikkoista tekemistä, tekee siitä mielenkiintoisen kirjojen satunnaiset merkinnät ja signeeraukset. Yhdessä teoksessa oli esimerkiksi kerrottuna kirjan omistajan myöhemmistä elämänvaiheista Yhdysvalloissa, sen jälkeen, kun kirja oli siirtynyt seuraavalle.
Suurin osa luetteloimistani kirjoista oli 1800-luvun lopulta olevia katekismuksia ja muita uskonnollisia teoksia. Kirjat olivat osittain aika huonokuntoisiakin, mutta niistä näkyi kirjojen arvostus. Aikanaan kirjat olivat arvokkaita, eikä kaikilla ollut niihin varaa. Kirjat siirtyivät sukupolvelta ja omistajalta toiselle, eikä jokaiselle välttämättä hankittu omaa. Nykypäivänä jo roskiin lentävä, loppuun koluttu teos, korjattiin ja se palveli vielä uusia omistajia vuosia, vaikka siitä olisikin jouduttu vaihtamaan koko etukansi ja joitain sivuja jo puuttui.
Myöhemmin pääsin käsittelemään arkeologisen kokoelman kiviesineitä. Esihistoriallisen ajan kiviesineet ovatkin huomattavasti enemmän omaa alaani kuin 1800-luvun kirjat, mutta molemmat ovat tavallaan mielenkiintoisia ja hienoja. Kiviesineet olivat suurimmaksi osaksi kivitalttoja ja kirveitä, mutta myös reikäkiviä ja muita kiviesineitä. Joukossa oli myös muutama metalliesine ja posliini. Hauskin sattuma oli Yhdysvalloista asti tuotu kultamalmin pala.
Esihistoriallisten esineiden hienous piilee niiden tarkassa työssä. Hienoimmat taltat ja kirveet ovat täysin sileiksi hiottuja ja niiden terä on hyvin terävä. Joissain on jopa koristekuviointia. Tällaisten esineiden tekeminen vaatii tänä päivänäkin paljon osaamista ja kärsivällisyyttä, saati sitten aikanaan ilman nykypäivän apuvälineitä. Arkeologisen kokoelman esineet olivat suurimmaksi osaksi jo luetteloitu, koska ne ovat peräisin museon varhaisilta ajoilta, osa niistä on jopa itse kansanperinteen kerääjän Samuli Paulaharjun vastaanottamia. Minun tehtäväni oli kuvata ne ja tarkistaa niiden tiedot.
Esineiden luetteloinnin lisäksi pääsin kahtena päivänä museon arkeologien matkaan tekemään tarkastuksia. Ensin kävin toukokuussa Mika Sarkkisen kanssa Vaalassa tarkastamassa muutamia kohteita. Kesäkuussa kävimme Marika Kostamovaaran ja Matleena Riutankosken kanssa Haukiputaalla. Ehdottomasti yksi harjoitteluni kohokohtia olivat nämä kenttäpäivät ja niistä saatu oppi. Myöhemmin vielä sain tehdä muutaman kohteen raportit kummastakin reissusta, mikä oli yksi harjoitteluni opettavaisimpia tehtäviä ja juuri sitä, mitä harjoittelultani toivoin. Vielä ennen harjoittelun loppua pääsin haastattelemaan Matleenaa ja Marikaa vastuumuseon arkeologin tehtävistä.
Muita harjoitteluni aikaisia tehtäviä oli Oulun Lyseon sisätilojen kaivausten löytöjen jälkityöt ja luettelointi, mikä oli tarpeellinen kertaus omasta kaivauskurssista muutaman vuoden takaa. Lisäksi pääsin tekemään uusia varastolistoja ja osallistuin useampaan mielenkiintoiseen kokoukseen. Kokouksista mieleen jäivät parhaiten uuden kokoelmajärjestelmän kehittämiseen liittyvä kokous ja kokoelmatiimin kokous. Nämä kokoukset antoivat arvokasta näkökulmaa kokoelmapuolen tehtävistä. Pääsin harjoitteluni aikana myös vierailemaan Ainolassa ja kävin taidemuseolla katsomassa sen näyttelyt. Taidemuseolla avattiin harjoitteluni aikana näyttelyt Kaija Hinkulan PLAY ja Raimo Törhösen Snadisti retro, joiden pressitilaisuuteen osallistuin.
Harjoitteluni aikana sain tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä ja opin paljon uutta. Lähdin harjoitteluun hakemaan näkökulmaa ja katsomaan, olisiko museopuoli sittenkin hyvä vaihtoehto omalle tulevalle uralleni. Kokemus oli positiivinen ja siitä tuli ehdottomasti yksi opintojeni kohokohdista.
Kiitos kokoelmatiimi, Pohjois-Pohjanmaan museo ja koko Luuppi tästä mahdollisuudesta!
Teksti: Jasmin, harjoittelija
Kuvat: Jasmin Puska, Eija Konttijärvi