22.6.2022 klo 13:51
Kokoelmat ajan hengessä – museoharjoittelu Oulun taidemuseossa
Eräänä toukokuisena maanantaina taidenäyttelyjen satunnaisena vierailijana ja museologian opintoja suorittajana, saavuin Oulun taidemuseolle harjoittelijaksi kahdeksi viikoksi. Entuudestaan minulla oli jo kokemusta museo oppaana toimimisesta ja näin myös käsitystä asiakaspalvelun puolesta. Tämän harjoittelun suhteen omana toiveenani oli tutustua, museossa vierailevien silmiltä näkymättömissä oleviin, kokoelmiin.
Merkittävä osa museoharjoittelustani koostui tiedonhausta. Sitä mukaan, kun teoksia vastaanotetaan, myös tarve teosten perus-, konteksti- ja tekijätietojen selvittämiseen kasvaa. Näiden taustatietojen selvittäminen on tärkeää, sillä samalla ne luovat pohjaa tulevaisuuden museotyölle ja tutkimuksellisille hankkeille. Kontekstistaan irrallinen teos voi pahimmillaan jäädä ilman merkitystä ja samalla vailla antia sen yleisölle. Harjoitteluni aikana käytin taustoittamiseen lähteenä Kaltio-lehtijulkaisuja vuodelta 1996 lähtien sekä taiteilijoihin liittyviä kirjallisia teoksia. Kirjallisten lähteiden ohella voidaan käyttää myös suullisia lähteitä taustojen selvittämiseen, kuten haastatteluja itse tekijän tai hänen lähiomaisiensa kanssa.
Pääsin kosketuksiin museon kokoelmien kanssa pitkälti sähköisen kokoelmahallintajärjestelmän kautta, mutta myös konkreettisesti museolehtorin, konservaattorin ja amanuenssin opastuksella. Harjoittelu auttoi ymmärtämään, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon teoksen säilyvyyden kannalta. Yhdessä konservaattorin kanssa tarkastimme museon saaman lahjoituksen, Essi Renvallin veistämän lehtikullatun kipsipatsaan. Teos esittää Renvallin Simo-poikaa 9 kuukauden ikäisenä. Teos on vuodelta 1934 ja se on museon kokoelmissa aikakautensa edustajana harvinainen esittäessään lasta aikuisen sijaan. Tarkastaessamme teosta kiinnitimme huomiota sen kokoon ja pintaan tehtyihin merkintöihin, jotka myöhemmin sain kirjata -tietokantaan teoksen luetteloinnin yhteydessä.
Voin myös sanoa saaneeni varsin konkreettisen käsityksen taidemuseon ja Oulun kaupungin taidekokoelmien suuruudesta ja kirjosta. Yksi työtehtävästäni oli selvittää kokoelmien taiteilijoiden sukupuolijakaumaa, jota varten sain käydä kokoelman teokset ja tekijät läpi. Työurakka ei ollut suinkaan pieni, sillä yhteensä Oulun taidemuseon vastuulla olevissa kokoelmissa on yli 4000 teosta.
Vaikka tehtäväni oli tutustua nykypäivän kokoelmien tilanteeseen, niin ikään kuin oheistuotteena tutustuin myös niiden menneisyyteen eli siihen, miten kokoelma on lähtenyt muotoutumaan ja miten aikansa henki on vaikuttanut teosten kartuttamiseen. Minä vuosikausina on kerätty runsaasti teoksia ja minä vuosina vähemmän. Minkä ajan ja kenen ääni kokoelmaan jää kaikumaan myöhemmillekin ajoille. Se, mitä teoksia museot ottavat kokoelmiinsa vastaan ja mitä teoksia jää sen ulkopuolelle, ei ole siis yksiselitteisesti ratkottavissa. Kokoelmien sisältö heijastaa väistämättä niitä aikoja, milloin kokoelma on rakennettu ja sen aikaisia arvoja. Museot ovat aktiivisia kulttuuriperinnön säilyttäjiä.
Kulkemani taipale Oulun taidemuseon kanssa jäi lyhyeksi. Kaksi viikkoa ei riitä perusteelliselle syventymiselle museoalan toiminnalle ja museotyöntekijöiden työtehtäviin, mutta sanoisin sen riittäneen luomaan oivan ensikosketuksen mahdolliselle tulevaisuuden museouralle. Näin ollen astun ulos vahvemman ymmärryksen kanssa siitä, mitä kaikkea museotoiminnan työtehtävät ja vastuualueet sekä kenties oma tulevaisuuden uranikin voivat sisältää.
Teksti: Janina, harjoittelija
Kuva: Mika Friman