21.6.2022 klo 12:23
Pikisaaren sydämessä pääset tutustumaan Oulun historiaan
Pikisaari on elänyt monta vaihetta. Aluksi nimeämättömänä luotona, kunnes kalastajat ottivat sen käyttöönsä. Tämän jälkeen saarelle muodostui 1600-luvulla varhaista teollisuutta. Pikipolttimo antoikin saarelle nimensä. Tervaa ja siitä valmistettua pikeä tarvittiin purjelaivojen valmistamisessa. Saarella toimikin monta laivanveistämöä samaan aikaan 1700–1800-luvuilla.
1700-luvun puolivälissä saarelle siirrettiin meritulli ja saarta kutsuttiin välillä Tullisaareksi.
1800-luvun loppupuoliskolla Pikisaari alkoi muodostua teollisuussaareksi. Iso höyrysaha, konepaja valimoineen ja villatehdas toivat saarelle asukkaita, työntekijöitä soudettiin ja tuotiin mantereelta laivoilla. Savuisaa ja metelin valtaamaa Pikisaarta ei voisi tunnistaa nykyiseksi idylliseksi saareksi, joka alkoi muotoutua 1980-luvulta. Tehtaat lopettivat toimintansa ja saarelle muutti käsityöläisiä ja taiteilijoita, lisäksi saarella opetettiin muun muassa käsityön- ja restaurointialan ammattilaisia.
Pikisaari on toiminut merkittävänä laivanrakennuspaikkana aina 1600-luvulta alkaen. Aluksi Pikisaaressa rakennettiin purjelaivoja, kunnes höyrylaivat syrjäyttivät purjelaivat 1880-luvun lopulla. Pikisaaressa on rakennettu myös höyrylaiva Sokeri-Jussi.
Laivanrakennuksen lisäksi Pikisaari oli tärkeä teollisuuskeskittymä. Pikisaaressa on toiminut Oulun konepaja 1800-luvulta aina vuoteen 1972 asti. Konepajalla valmistettiin esimerkiksi höyrykoneita sekä ammuksia sotien aikaan. Oulun villatehdas toimi Pikisaaressa 1877–1963 ja valmisti laadukkaita lankoja ja kankaita. Toisen maailmansodan aikaan Oulun villatehtaan sarkakangasta käytettiin Suomen armeijan univormuissa. Lisäksi Pikisaaressa toimi lyhyen aikaa Oulun emali- ja stanssilaitos. Laitos oli toiminnassa vain vuosina 1900–1909, mutta sen harjakattoiset rakennukset ovat vieläkin nähtävillä Pikisaaren rannalla.
Tehtaita ennen Pikisaaressa on toiminut pien polttimo, josta saari onkin saanut nimensä. Pikeä poltettiin tervasta ja sitä käytettiin tiivistämään veneitä. Lisäksi Pikisaaressa toimi viinan polttimo.
Pikisaari on ollut Oulun teollisuuden keskittymä ja sen tärkeimpiä vientituotteita olivatkin laivat, terva ja piki, sekä tehtaiden valmistamat tuotteet. Nykyään Pikisaari toimii tärkeänä kulttuuri- ja virkistysympäristönä
Merimiehenkotimuseo on kesällä avoinna päivittäin
Merimiehenkotimuseo eli Matilan talo on Oulun vanhin säilynyt puinen asuinrakennus. Rakennus on rakennettu alun perin 1730-luvun lopulla Tullituvaksi Liminkaan johtavalle tielle Oulun kaupungin laidalle. Talon päätyhuone, niin kutsuttu vuokralaisen huone on rakennettu hieman myöhemmin, 1780-luvun puolivälissä. 1700-luvulta 1800-luvun alkuun perittiin maatullia, eli niin sanottua pikkutullia kaikista kaupunkiin myyntiin tuotavista tavaroista. 1700-luvulla Oulussa oli kolme maatullia: Kajaanin-, Limingan-, ja Myllytulli. Näistä tulleista tulevat myös kaupunginosien nimet.
Tullitupatoiminnan ja maatullien lakkauttamisen jälkeen 1800-luvun alkupuolella rakennus siirrettiin Kirkko- ja Nummikadun kulmaukseen, jossa se toimi asuin- ja liikehuoneistona. Rakennuksessa on asunut vuosien mittaan kirjava joukko ihmisiä aina suutareista merimiehiin. Nimensä rakennus on saanut oululaisen merimiehen Isak Matilaisen mukaan, joka osti talon 1882 ja asui siellä perheineen aina kuolemaansa 1898 asti. Isakin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Greta piti talon päädyssä maitokauppaa aina vuoteen 1910 asti, jolloin maitokaupan osti Limingan osuusmeijeri. Maitokauppa toimi aina 1940-luvulle asti.
Rakennus oli asuinkäytössä 1960-luvulle asti, jolloin sen omistajuus oli Oulun kaupungilla. Tämän jälkeen talo oli tyhjillään hetken, kunnes vuonna 1983 talo siirrettiin Pikisaareen. Vuodesta 1989 asti Matilan talo on toiminut museona, joka esittelee Oulun tehdas- ja purjehdushistoriaa sekä Pikisaaren historiaa. Pikisaaressa on toiminut 1720-luvulle asti myös meritulli, joten vanha tullitupa sopii miljööseen hyvin.
Isak Matilainen asui talossa vaimonsa ja yhden tyttärensä kanssa. Hän on toiminut merimiehenä useilla laivoilla, myös oululaisilla laivoilla, kuten Helios, Jalo, Sofia ja Toivo. Isak aloitti uransa jungmannina ja eteni lopulta uransa lopulla matruusiksi. Hänen viimeiseksi komennuksekseen jäi matka oululaisella Toivo fregatilla. Isak otti lopputilin ja eläköityi vuonna 1880.
Nähdään Pikisaaressa!
Teksti: intendentti Patrik Franzen