Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
21.6.2022 klo 12:23 Luupin viestintä

Pikisaaren sydämessä pääset tutustumaan Oulun historiaan

Pikisaari on elänyt monta vaihetta. Aluksi nimeämättömänä luotona, kunnes kalastajat ottivat sen käyttöönsä. Tämän jälkeen saarelle muodostui 1600-luvulla varhaista teollisuutta. Pikipolttimo antoikin saarelle nimensä. Tervaa ja siitä valmistettua pikeä tarvittiin purjelaivojen valmistamisessa. Saarella toimikin monta laivanveistämöä samaan aikaan 1700–1800-luvuilla.

1700-luvun puolivälissä saarelle siirrettiin meritulli ja saarta kutsuttiin välillä Tullisaareksi.

1800-luvun loppupuoliskolla Pikisaari alkoi muodostua teollisuussaareksi. Iso höyrysaha, konepaja valimoineen ja villatehdas toivat saarelle asukkaita, työntekijöitä soudettiin ja tuotiin mantereelta laivoilla. Savuisaa ja metelin valtaamaa Pikisaarta ei voisi tunnistaa nykyiseksi idylliseksi saareksi, joka alkoi muotoutua 1980-luvulta. Tehtaat lopettivat toimintansa ja saarelle muutti käsityöläisiä ja taiteilijoita, lisäksi saarella opetettiin muun muassa käsityön- ja restaurointialan ammattilaisia.

Pikisaari on toiminut merkittävänä laivanrakennuspaikkana aina 1600-luvulta alkaen. Aluksi Pikisaaressa rakennettiin purjelaivoja, kunnes höyrylaivat syrjäyttivät purjelaivat 1880-luvun lopulla. Pikisaaressa on rakennettu myös höyrylaiva Sokeri-Jussi.

Laivanrakennuksen lisäksi Pikisaari oli tärkeä teollisuuskeskittymä. Pikisaaressa on toiminut Oulun konepaja 1800-luvulta aina vuoteen 1972 asti. Konepajalla valmistettiin esimerkiksi höyrykoneita sekä ammuksia sotien aikaan. Oulun villatehdas toimi Pikisaaressa 1877–1963 ja valmisti laadukkaita lankoja ja kankaita. Toisen maailmansodan aikaan Oulun villatehtaan sarkakangasta käytettiin Suomen armeijan univormuissa. Lisäksi Pikisaaressa toimi lyhyen aikaa Oulun emali- ja stanssilaitos. Laitos oli toiminnassa vain vuosina 1900­–1909, mutta sen harjakattoiset rakennukset ovat vieläkin nähtävillä Pikisaaren rannalla.

Tehtaita ennen Pikisaaressa on toiminut pien polttimo, josta saari onkin saanut nimensä. Pikeä poltettiin tervasta ja sitä käytettiin tiivistämään veneitä. Lisäksi Pikisaaressa toimi viinan polttimo.

Pikisaari on ollut Oulun teollisuuden keskittymä ja sen tärkeimpiä vientituotteita olivatkin laivat, terva ja piki, sekä tehtaiden valmistamat tuotteet. Nykyään Pikisaari toimii tärkeänä kulttuuri- ja virkistysympäristönä

Merimiehenkotimuseo on kesällä avoinna päivittäin

Merimiehenkotimuseo eli Matilan talo on Oulun vanhin säilynyt puinen asuinrakennus. Rakennus on rakennettu alun perin 1730-luvun lopulla Tullituvaksi Liminkaan johtavalle tielle Oulun kaupungin laidalle. Talon päätyhuone, niin kutsuttu vuokralaisen huone on rakennettu hieman myöhemmin, 1780-luvun puolivälissä. 1700-luvulta 1800-luvun alkuun perittiin maatullia, eli niin sanottua pikkutullia kaikista kaupunkiin myyntiin tuotavista tavaroista. 1700-luvulla Oulussa oli kolme maatullia: Kajaanin-, Limingan-, ja Myllytulli. Näistä tulleista tulevat myös kaupunginosien nimet.

Tullitupatoiminnan ja maatullien lakkauttamisen jälkeen 1800-luvun alkupuolella rakennus siirrettiin Kirkko- ja Nummikadun kulmaukseen, jossa se toimi asuin- ja liikehuoneistona. Rakennuksessa on asunut vuosien mittaan kirjava joukko ihmisiä aina suutareista merimiehiin. Nimensä rakennus on saanut oululaisen merimiehen Isak Matilaisen mukaan, joka osti talon 1882 ja asui siellä perheineen aina kuolemaansa 1898 asti. Isakin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Greta piti talon päädyssä maitokauppaa aina vuoteen 1910 asti, jolloin maitokaupan osti Limingan osuusmeijeri. Maitokauppa toimi aina 1940-luvulle asti.

Rakennus oli asuinkäytössä 1960-luvulle asti, jolloin sen omistajuus oli Oulun kaupungilla. Tämän jälkeen talo oli tyhjillään hetken, kunnes vuonna 1983 talo siirrettiin Pikisaareen. Vuodesta 1989 asti Matilan talo on toiminut museona, joka esittelee Oulun tehdas- ja purjehdushistoriaa sekä Pikisaaren historiaa. Pikisaaressa on toiminut 1720-luvulle asti myös meritulli, joten vanha tullitupa sopii miljööseen hyvin.

Isak Matilainen asui talossa vaimonsa ja yhden tyttärensä kanssa. Hän on toiminut merimiehenä useilla laivoilla, myös oululaisilla laivoilla, kuten Helios, Jalo, Sofia ja Toivo. Isak aloitti uransa jungmannina ja eteni lopulta uransa lopulla matruusiksi. Hänen viimeiseksi komennuksekseen jäi matka oululaisella Toivo fregatilla. Isak otti lopputilin ja eläköityi vuonna 1880.

Nähdään Pikisaaressa!

Teksti: intendentti Patrik Franzen

X

Arkisto

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

30.9.2022