1.6.2022 klo 8:26
Harjoittelija uudenlaisessa maailmassa taiteen vierellä
Jokin ilmiselvästi saa minut aina uudestaan suuntaamaan taidemuseoiden maailmaan joko kävijänä tai sitten vielä aktiivisemmin harjoittelijana. Tulevaisuudessa nähdään, tuleeko minun työpaikkani vielä olemaan taidemuseolla. Harjoitteluaikani Oulun taidemuseolla ei ainakaan tätä mahdollisuutta työntänyt kauemmas.
Olen aiemmin ollut harjoittelujaksolla myös kirjastolla, joten en voinut välttyä vertailulta. Toki molemmat paikat ovat aivan omia ympäristöjään, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy runsaasti. Ensimmäinen seikka, joka nousee esille, on näiden kahden yhteys asiakkaisiinsa. Asiakaspalvelu ja ympärillä olevan maailman huomioiminen ovat johtavia ajatuksia molempien toiminnassa. On mielenkiintoista, kuinka niin museolla kuin kirjastolla suuri osa asiakkaita huomioivasta työstä jääkin huomaamatta ulkomaailmalta.
Mukana piiloonkin jäävässä työssä on myös suuri määrä erilaisia sopimuksellisia asioita, joiden sujuminen mutkattomasti turvaa museon muun toiminnan sujuvuutta. Pääsin harjoittelun aikana kirjoittamaan esimerkiksi Oulun taidemuseon kokoelmien sekä näyttelyiden teosten hankintaan liittyvien sopimusten pohjia sähköiseen muotoon. Vaikka tämä vaihe onkin vasta valmistelua, sujuvoittaa se tulevaa sopimusten tekemistä suuresti. Harjoittelulleni sopimuksiin tutustuminen antoi aivan uuden kulman. Asiakkaiden huomioiminen ei ole ainoa asia, jonka periaatteisiin museolla tukeudutaan. Tämän lisäksi sopimuksissa pyritään turvaamaan lain noudattaminen sekä niin taiteilijoiden kuin museonkin edut. Samalla sain kosketuksen siihen hämmentävään tarvittavaan määrään sopimuksia. Yksi perusmalli ei mitenkään kattaisi kaikkea, vaan seurauksena olisi parhaimmillaan koko taidemuseon väkeä koskettava iloinen (tai ennemminkin vähemmän iloinen) sekasotku.
Konservaattori Aino Sainio, Kati ja intendentti Elina Vieru
Pääsin siis tutustumaan harjoitteluni aikana erityisesti asiakkaille useimmiten näkymättömäksi jäävään puoleen taidemuseotyöstä. Näin pääsin näkemään useissa vaiheissa olevia näyttelyitä ja sain kuvaa laajemmin näyttelyiden sekä teosten elinkaaresta. Vilho Lampi, väkevä lakeus -näyttely oli harjoitteluni aikana asiakkaille avoin ja opastustakin pääsin seuraamaan tämän näyttelyn puitteissa. Näin myös työ suoraan asiakkaiden parissa oli esillä harjoitteluni aikana. Sain myös useilta Oulun taidemuseon työntekijöiltä esittelyn heidän työnkuvastaan. Museon toiminta näkyy esimerkiksi patsaina puistoissa, muraaleina rakennusten seinillä tai maalauksina näyttelysaleissa. Näiden teosten taustalta löytyy kuitenkin joukko ammattilaisia, jotka huolehtivat vaikkapa teosten kunnosta tai sijoittelusta tilaansa. Jokaisen työpanos turvaa sen, että ihmiset lähtevät teosten luota tyytyväisinä saamiinsa kokemuksiin.
Harjoittelun aikana pääsin myös näkemään sivusta, kuinka uusi näyttely alkaa hiljaa muotoutua taidemuseon tiloihin. Vaikka tuo hiljaisuus voi aika ajoin olla tulkinnanvarainen asia. Näyttelytila voi tuolloin olla myös täynnä keskustelua tai vaikkapa työkalujen ääniä. Ja sitten on se osa näyttelyn elinkaarta, johon minä pääsin lähimmin tutustumaan. Suunnitteilla olevan TANSSI! Liikettä kuvataiteessa 1880–2022 -näyttelyn valmistelu toi minulle jopa yllätyksiä. Aiemmin en osannut ajatella sitä mittakaavaa, jonka näyttelyn suunnitteleminen vaatii. Yksityiskohtia hiotaan niin teksteistä opetuksellisiin sisältöihin ja kolmansien osapuolten osallistumiseen. Pääsin antamaan oman pienen panokseni myös tähän näyttelyyn valmistautumiseen. Oma kirjaston harjoitteluni auttoi tiedonhaussa, jota tarvitaan näyttelyiden teosten taustoittamiseen. Tietoa kerätään niin teoksista kuin niiden tekijöistäkin. Teosten aiheisiin ja teoksissa nähtäviin henkilöihin liittyvät tiedot ovat myös lisäämässä asiakkaille aikanaan esiteltävän kokonaisuuden värikkyyttä. Kaikista yhteyksistä irrallisia teoksia ilman mitään kontekstia ei museoihin montaa kertaa tultaisi katsomaan. Tiedon kautta uusiin yhteyksiin liitettynä teoksista voi avautua kerta kerran jälkeen jotain tuoretta ja saada kävijän (kuten minutkin) aina vain uudestaan museolle ja taiteen ääreen.
Teksti: Kati, museologian harjoittelija