Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
1.6.2022 klo 8:26 Luupin viestintä

Harjoittelija uudenlaisessa maailmassa taiteen vierellä

Jokin ilmiselvästi saa minut aina uudestaan suuntaamaan taidemuseoiden maailmaan joko kävijänä tai sitten vielä aktiivisemmin harjoittelijana. Tulevaisuudessa nähdään, tuleeko minun työpaikkani vielä olemaan taidemuseolla. Harjoitteluaikani Oulun taidemuseolla ei ainakaan tätä mahdollisuutta työntänyt kauemmas.

Olen aiemmin ollut harjoittelujaksolla myös kirjastolla, joten en voinut välttyä vertailulta. Toki molemmat paikat ovat aivan omia ympäristöjään, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy runsaasti. Ensimmäinen seikka, joka nousee esille, on näiden kahden yhteys asiakkaisiinsa. Asiakaspalvelu ja ympärillä olevan maailman huomioiminen ovat johtavia ajatuksia molempien toiminnassa. On mielenkiintoista, kuinka niin museolla kuin kirjastolla suuri osa asiakkaita huomioivasta työstä jääkin huomaamatta ulkomaailmalta.

Mukana piiloonkin jäävässä työssä on myös suuri määrä erilaisia sopimuksellisia asioita, joiden sujuminen mutkattomasti turvaa museon muun toiminnan sujuvuutta. Pääsin harjoittelun aikana kirjoittamaan esimerkiksi Oulun taidemuseon kokoelmien sekä näyttelyiden teosten hankintaan liittyvien sopimusten pohjia sähköiseen muotoon. Vaikka tämä vaihe onkin vasta valmistelua, sujuvoittaa se tulevaa sopimusten tekemistä suuresti. Harjoittelulleni sopimuksiin tutustuminen antoi aivan uuden kulman. Asiakkaiden huomioiminen ei ole ainoa asia, jonka periaatteisiin museolla tukeudutaan. Tämän lisäksi sopimuksissa pyritään turvaamaan lain noudattaminen sekä niin taiteilijoiden kuin museonkin edut. Samalla sain kosketuksen siihen hämmentävään tarvittavaan määrään sopimuksia. Yksi perusmalli ei mitenkään kattaisi kaikkea, vaan seurauksena olisi parhaimmillaan koko taidemuseon väkeä koskettava iloinen (tai ennemminkin vähemmän iloinen) sekasotku.

Konservaattori Aino Sainio, Kati ja intendentti Elina Vieru

Pääsin siis tutustumaan harjoitteluni aikana erityisesti asiakkaille useimmiten näkymättömäksi jäävään puoleen taidemuseotyöstä. Näin pääsin näkemään useissa vaiheissa olevia näyttelyitä ja sain kuvaa laajemmin näyttelyiden sekä teosten elinkaaresta. Vilho Lampi, väkevä lakeus -näyttely oli harjoitteluni aikana asiakkaille avoin ja opastustakin pääsin seuraamaan tämän näyttelyn puitteissa. Näin myös työ suoraan asiakkaiden parissa oli esillä harjoitteluni aikana. Sain myös useilta Oulun taidemuseon työntekijöiltä esittelyn heidän työnkuvastaan. Museon toiminta näkyy esimerkiksi patsaina puistoissa, muraaleina rakennusten seinillä tai maalauksina näyttelysaleissa. Näiden teosten taustalta löytyy kuitenkin joukko ammattilaisia, jotka huolehtivat vaikkapa teosten kunnosta tai sijoittelusta tilaansa. Jokaisen työpanos turvaa sen, että ihmiset lähtevät teosten luota tyytyväisinä saamiinsa kokemuksiin.

Harjoittelun aikana pääsin myös näkemään sivusta, kuinka uusi näyttely alkaa hiljaa muotoutua taidemuseon tiloihin. Vaikka tuo hiljaisuus voi aika ajoin olla tulkinnanvarainen asia. Näyttelytila voi tuolloin olla myös täynnä keskustelua tai vaikkapa työkalujen ääniä. Ja sitten on se osa näyttelyn elinkaarta, johon minä pääsin lähimmin tutustumaan. Suunnitteilla olevan TANSSI! Liikettä kuvataiteessa 1880–2022 -näyttelyn valmistelu toi minulle jopa yllätyksiä. Aiemmin en osannut ajatella sitä mittakaavaa, jonka näyttelyn suunnitteleminen vaatii. Yksityiskohtia hiotaan niin teksteistä opetuksellisiin sisältöihin ja kolmansien osapuolten osallistumiseen. Pääsin antamaan oman pienen panokseni myös tähän näyttelyyn valmistautumiseen. Oma kirjaston harjoitteluni auttoi tiedonhaussa, jota tarvitaan näyttelyiden teosten taustoittamiseen. Tietoa kerätään niin teoksista kuin niiden tekijöistäkin. Teosten aiheisiin ja teoksissa nähtäviin henkilöihin liittyvät tiedot ovat myös lisäämässä asiakkaille aikanaan esiteltävän kokonaisuuden värikkyyttä. Kaikista yhteyksistä irrallisia teoksia ilman mitään kontekstia ei museoihin montaa kertaa tultaisi katsomaan. Tiedon kautta uusiin yhteyksiin liitettynä teoksista voi avautua kerta kerran jälkeen jotain tuoretta ja saada kävijän (kuten minutkin) aina vain uudestaan museolle ja taiteen ääreen.

Teksti: Kati, museologian harjoittelija

X

Arkisto

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

1.7.2022