14.4.2022 klo 10:32
Kurkistus kulisseihin – museologian harjoittelu kokoelmayksikössä
Näyttelyt ovat museoiden näkyvin osa, mutta mistä näyttelyt koostuvat ja kuka niitä tekee? Museologian harjoittelu Oulun taidemuseossa oli mainio ikkuna museoalalla työskentelyyn ja pääsin tutustumaan taitavaan tiimiin näyttelyiden takana. Tutuiksi tulivat niin museolehtorit, kokoelma-amanuenssit sekä intendentti, konservaattorit, museomestarit, yleisötyön johtaja, näyttelykuraattori, viestintätiimin tekijöitä ja digiasiantuntija. Tärkein henkilö harjoittelun aikanani oli ohjaajani Outi Dekker, joka työskentelee kokoelmien parissa ja oli kehittänyt minulle monipuolisen ohjelman pariksi viikoksi.
Harjoittelun aikana tahdoin tutustua kokoelmayksikön työhön. Kokoelmat ovat jokaisen museon perusta ja sen kartuttaminen sekä säilytys ovat tärkeitä tehtäviä. Oulun taidemuseon kokoelmiin kuuluu monipuolisia teoksia, mutta pääpainona on nykytaide ja pohjoispohjanmaalaiset taiteilijat sekä heidän omakuvansa. Yllätyksekseni Oulun taidemuseon kokoelmista löytyi Outi Heiskasen (yksi lempitaiteilijoistani) teoksia ja pääsin niitä grafiikan säilytystilassa läheltä katsomaan.
Tärkeä työkalu nykypäivän museossa on digitaaliset kokoelmanhallintapalvelut, joista voidaan katsoa teosten tietoja riippumatta sijainnista ja tarvitsematta kaivaa itse teosta esiin. Sain tutustua taide.art-kokoelmanhallintapalveluun ja sen ominaisuuksiin. Yhtenä tehtävänä yhdessä Outin kanssa tarkistimme grafiikan vedosten mittoja ja lisäsimme teoksille aihesanoja. Aihesanat helpottavat esimerkiksi kokoelmanäyttelyä suunnitellessa tietyn teeman teosten löytämistä. Taide.art on kuin finna.fi, mistä voi kuka tahansa käydä katsomassa keräilijöiden tai museoiden taidekokoelmia. (taide.art-sivulla on kylläkin rajoitetusti nähtävää, mikäli et ole kirjautunut sisään).
Museotyötä niin kuin mitä tahansa työtä oppii tekemällä, joten sain harjoitustyönä luetteloida ja kuvata entisen kaupunginjohtajan mitalikokoelman viime vuosisadalta. Museoille päätyy usein esineistöä, joka ei välttämättä kuulu sinne, mutta nämä tarvitsee kuitenkin dokumentoida mahdollista lopullista sijoitusta varten. Lopputuloksena tästä kokoelmasta oli 36 mitalin luettelo, mittoineen ja aiheineen. Näistä taidemuseolle tärkeimpinä olivat mitalit, jotka ovat suomalaisten kuvanveistäjien muotoilemia ja niitä oli useampia (Aimo Tukiainen, Essi Renvall ja Terho Sakki mainitakseni muutaman).
Toinen tällainen dokumentointiprojekti oli pohjoispohjanmaalaisen taiteilija Werner Åströmin jäämistö. Kävimme Outin kanssa läpi tämän laatikollisen esineitä, johon kukaan ei ollut aikaisemmin tarkemmin perehtynyt eikä esineet ole löytäneet lopullista sijoituskohdetta. Laatikosta löytyi muun muassa vanhoja silmälaseja, vinyylejä, pienoismalleja tervatynnyreistä ja “Kutsu maisterin- ja tohtorin promotsioneihin” vuodelta 1910. Läpikäymisen jälkeen oli selvää, etteivät esineet kuulu taidemuseon kokoelmiin ja niiden paikka voisi pikemminkin olla Pohjois-Pohjanmaan museossa, vaikka näyttelyn rekvisiittana.
Harjoittelun loppuhuipentuma oli vierailu Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmakeskuksessa, joka koostuu mitä erikoisimmista, että tavanomaisimmista esineistä ja löydöistä. On itsestään selvää, että vanhoja esineitä säilytetään ja kerätään, mutta museoiden tehtävänä on tallentaa myös nykyaikaa ja hyvä kysymys onkin, mitä nykyajasta tulisi tallentaa?
Kaksi viikkoa on lyhyt aika ja vaikka kahden päivän lakkokin osui harjoittelun kohdalle voin sanoa, että harjoittelu oli antoisa ja onnistunut. Keskustelut henkilökunnan kanssa antoivat paljon ajateltavaa ja hahmottivat kuinka eri taustoista voi olla hyötyä kulttuurialalla. Töihin museoon ei välttämättä tähdätä, mutta kun museoon päädytään, sinne myös jäädään. Voin todeta, että kulttuuri ja yhteinen tavoite yhdistää eri ikäpolvia ja hyvässä työyhteisössä viihtyy pidempään.
Kiitos vielä kaikille ja Luupissa nähdään!
Teksti ja kuvat: Oona, harjoittelija