3.2.2022 klo 9:08
Oulun tunnekartta ja kirjeet
Marcos Katzin ja Minna Mikkosen Sinä kutsut minut -näyttelyssä 18.12.2021–17.1.2022 näyttelyvieraat saivat mahdollisuuden muistella tunnekokemuksiaan ja kiinnittää sitä vastaavan symbolin Lasse Rimpilän tekemälle Oulun alueen kartalle. Kartan toinen puoli oli kaavakuva Oulun keskustasta ja keskustan lähialueista, ja toisella puolella oli Oulun alue laajemmin Lumijoelta Haukiputaalle ja Ylikiimingistä Hailuotoon.
Vaihtoehtoina olivat rakkautta, sydänsärkyä, surua, toivoa, treffejä/kivaa tapaamista ja riitaa kuvaavat tarrasymbolit. Lisäksi kävijät saivat halutessaan avata omaa muistoaan kirjoittamalla lyhyen, nimettömän viestin kartan yhteydessä olevaan kirjelaatikkoon. Seuraavassa tulkitsen symbolien sijaintien perustella oululaisten tunnekokemuksia.
Laajemmassa karttakuvassa, jossa on mukana Oulu, Oulunsalo, Hailuoto, Haukipudas, Muhos, Kempele, Kiiminki, Ylikiiminki, Liminka ja Lumijoki, tunnekeskittymä on asukaslukua ajatellen tietysti tiivistynyt Oulun kaupungin alueelle.
Myös Hailuoto vaikuttaisi olevan merkittävien tunnekokemusten aluetta. Etenkin Marjaniemessä näyttää tapahtuneen erityisesti rakkaudellisia ja treffeihin liittyviä kohtaamisia, mutta on joukossa jokunen riidan ja surun symbolikin. Tulkinta johdattaa suositun festivaalin Bättre Folkin jäljille, vaikka toki Hailuoto on kauniina matkakohteena muutenkin oiva ympäristö monenlaisille tunnekokemuksille.
Myös muissa kunnissa tunteillaan. Symboleita löytyi jokaiselta kartan paikkakunnalta ainakin yksi, mutta huomion herättää erityisesti Ylikiimingin alueella olevat muutamat treffisymbolit, jotka vaikuttaisivat olevan niin sanotusti keskellä metsää. Ehkä siellä on koettu mukavia marjastus- tai metsästyshetkiä tärkeän ihmisen kanssa.
Oulun keskustassa ja sen lähettyvillä on koettu ylivoimaisesti eniten rakkauden kokemuksia. Sydämet myös loppuivat tarravarannosta kesken, eli voidaan olettaa, että ainakin näyttelyvieraiden keskuudessa merkittävät tunnekokemukset keskittyvät rakastumisiin ja rakkauteen. Toinen suosittu symboli on treffejä tai mukavaa tapaamista kuvaava kukkanen. Oulun keskustassa siis rakastetaan ja treffaillaan. Luontevasti rakastumiseen johtavia tapaamisia ja treffejä onkin juuri keskustassa, jossa sijaitsevat monet kahvilat, baarit ja ravintolat.
Ainolanpuistoon on keskittynyt aimo rykelmä sekä sydämiä että kukkia. Puiston maaginen tunnelma kutsuu rakastavaisia ja ystävyksiä viettämään aikaa kävellen ja purojen solinaa kuunnellen. Siellä on myös suosittu leikkipuisto, jossa hieman nuorempien näyttelyvieraiden voi ajatella kohdanneen kivoja kavereitaan. Toisaalta jokunen särkyneen sydämen symbolikin mahtuu Ainolanpuistoon. Tuuheat kuuset ja rauhoittavan vesielementin läheisyys ovat lempeä maisema myös rakkaudessa pettyneille.
Hupisaarten ja Linnasaaren alueella suosittu symboli on myös toivoa kuvaava lehti. Erityisesti Tähtitornin kahvilan läheisyydessä on koettu toivon viriämistä. Ehkäpä näköala tornista ja kultturelli kahvila kirjoineen ja musiikkitapahtumineen luovat puitteet myös toivolle.
Pikisaari vaikuttaisi olevan kaikkien tunteiden saari. Kirjaston ja Pikisaaren välisellä sillalla on koettu rakkautta ja toivoa, ja saarta kiertävällä ulkoilureitillä on rakastettu, toivottu, treffailtu, itketty, riidelty ja erottu.
Kiikelissä on tunnettu rakkautta ja riidan katkua. Ehkäpä etenkin nuoremman väestön keskuudessa suosittuna illanviettopaikkana tiedetty Kiikeli herättää juuri näitä tunteita.
Intiön hautausmaan alueelta löytyy eniten surua kuvaavia pisaroita, mutta myös toivoa, rakkautta ja kivoja tapaamisia. Hautausmaan rauhaa huokuvassa hiljaisuudessa on turvallista kokea monenlaisia tunteita, ja sinne voi tulla suremaan paitsi menneitä rakkaita, myös muita suruja.
Raksilasta löytyy useita toivon symboleja ja Karjasillalta kivoja tapaamisia. Myös Heinäpään ja Hollihaan seudulta löytyy sydämiä ja kukkia, mutta myös muutamia särkyneitä sydämiä.
Yhteenvetona: oululaiset tuntevat paljon ja laidasta laitaan, mutta kyllä Oulu on etenkin rakkauden ja hyvien treffien kaupunki, ainakin tällä otannalla! Ainolanpuiston ja Pikisaaren ulkoilumahdollisuudet antavat ihanille kohtaamisille hyvät puitteet myös näin pandemia-aikana. Ja toisaalta epätoivon ja surun kokeminen yhtä lailla hyväksytysti näissä paikoissa, ehkä aaltoja katsellen, on mahdollista.
KIRJEITÄ PUISTOISTA
Ensimmäiset treffimme Mannerheimin puistossa
pusu Ainolanpuistossa
Ainolanpuisto on mukava puisto, mummon ateljee ja Ainolanpuisto
mummola, leikkipuisto, Hoplop
Kiva tapaaminen, jalkapallotreenit Heinäpäässä
KIRJEITÄ RANNOILTA
Kuivasjärven rannoilla olen kävellyt, itkenyt.
Kiertänyt järveä. Surrut isän kuolemaa ja avioeroa.
Olen kiertänyt järveä ja seurannut vuodenaikojen vaihteluja.
On jäänyt aina toivo: tulee jotain parempaa, voimaa rantapoluilta.
Kaverit yökylässä,
karattiin keskellä yötä rannalle.
Hailuodossa auringonpaiste, kuohuviini merenrannalla, ystävät. Tuuli sekoittaa pään ja hiukset.
Kaihomieli täyttää minut, olenko jo liian vanha tuntemaan ja näyttämään iloa.
Harmaa pilvi ympärilläni, missä nyt valo, aurinko?
Pelkäsin rakastumista.
Elokuun päivä Hailuodon rannoilla kävellen ja sylikkäin istuen sysäsi liikkeelle toivon ja uskalluksen.
Ensitreffeillä soudin treffikumppanin veneen karille,
onneksi nauroi.
Rakkaus yllätti Koitelinkoskella piknikillä ja kosi minua.
KIRJEITÄ KAUPUNGISTA
Keväällä seisoin Heikinkadun bussipysäkillä odottamassa autoa, joka veisi minut töihin.
En halunnut tätä elämää.
Palasin kolme vuotta myöhemmin. Seisoin samalla pysäkillä odottamassa autoa kotiin ja mukanani se tulevaisuus jonka halusin.
Löysin sinut kun olin jo luopunut toivosta. Rakastuneena jaksaa rakastaa myös elämää.
Raksilassa tapasin parhaan kaverini.
Löysin parhaan kaverini Puolasta
vaikka olen asunut koko elämäni Oulussa.
Tapasimme yliopistolla ekan kerran. Vietimme viikonlopun yhdessä. Kunpa hänen ei olisi pitänyt lähteä.
Rakastun.
En voi sille mitään, enkä haluaisi rakastua.
En halua tuntea sitä tuskaa minkä rakkaus tuo.
Kontinkankaalla kahden lääkärin elämässä isot ja pienet surut ja ilot,
rintaa pakahduttavat kannattelevat.
Lapsen ensikatse sinisin silmin,
ja viimeinen, kevyt hengähdys.
Päiväkodissa tulee äitiä ja isiä välillä ikävä.
KIRJEITÄ KOTOA
Oulunsalo, koti. Se on toivoa ja iloa, perhettä, tukea ja rakkautta.
Meri, joka muuttuu ympärillä. Se on rakas, pelottava, siihen turvautuu ja luottaa.
Oulunsalo, syntymäkuntani. Kylä, jossa koin kipua ja itkua,
myös rakkautta ja iloa. Se jäi taakseni viime vuonna kun lähdin kotoa.
Ehkä joskus teen maisematyön Oulunsalon rannoista.
Olen kasvanut ja varttunut Oulussa: nauranut, itkenyt, pettynyt, ollut onnellinen.
Kun muutin Helsinkiin, rakastuin ihmiseen, joka oli koko elämäni asunut 2 km päässä minusta täällä Oulussa.
Tapasimme vasta kun olin muuttanut pois.
Kiimingissä olen viettänyt monet onnelliset hetket rakkaan lapsuudenystäväni kanssa.
Joistain ihmisistä tietää, että he pysyvät elämässä läpi vuosien.
Lämmin kiitos oman tunnekokemuksensa jakaneille!
Näyttelyvieraiden jättämistä kirjeistä koonnut ja mukaillut Minna Mikkonen