26.1.2022 klo 10:35
Kevät täynnä taidetta! – harjoittelussa Oulun taidemuseon taidekasvatustiimissä
Oulun taidemuseo joutui sulkemaan ovensa koronatilanteen pahentuessa joulukuussa 2020, mikä tarkoitti sitä, että yleisö ei päässyt enää näkemään meneillään ollutta Rento meininki -näyttelyä. Vaikka taidemuseo oli kiinni, taidemuseon toiminta ei kuitenkaan pysähtynyt. Mitä tapahtui suljettujen ovien takana?
Opiskelen luokanopettajaksi ja pääsin Oulun taidemuseolle harjoitteluun taidekasvatustiimiin kevään 2021 ajaksi. Alustavasti minua kiinnosti, millaista taidekasvatus on koululaitosten ulkopuolella ja millaisen oppimisympäristön taidemuseo tarjoaa, mutta mielenkiintoisen lisänäkökulman toi luonnollisesti myös koronatilanteen aiheuttama sulkuaika.
Taidemuseon taidekasvatuksen rattaat jatkoivat kulkuaan suljetuista ovista huolimatta ja museolehtorit Laura Lampinen ja Mirka Kortesoja ottivat minut monenlaiseen toimintaan mukaan. Taidekasvatuksessa minua viehättää erityisesti luovuuden käyttäminen ja monimuotoisten taidekokemuksien tarjoaminen. Pääsin myös tarkastelemaan tilannetta erityistä näkökulmasta: jos asiakkaat eivät pääse taidemuseolle, on taide vietävä heille.
Harjoitteluni alkoi vierailemalla Välikylässä, Oulun taidemuseon kummipäiväkodissa, jossa teimme lasten kanssa lumiveistoksia pihamaalla suurten muottien avulla. Muotteihin lapioitiin lunta ja lapset pääsivät vuorollaan tamppaamaan lunta tiiviiksi. Syntyi lumidinosauruksia, -linnoja ja mitä kummallisempia käytäviä. Päällimmäisenä minulle jäi päivistä mieleen lasten nauru, auringon paiste ja pirteän punaiset posket.
Pääsin myös mukaan avustamaan Taidetestaajien vierailuissa. Vaikka taidemuseo oli yleisöltä kiinni, Taidetestaaja-ryhmät pääsivät kuitenkin opetussuunnitelman mukaisesti vierailulle. Oulun taidemuseolla Taidetestaajille tarjottiin Rento Meininki -näyttelyyn perustuva toiminnallinen pakopeli. Pakopeli on hyvä osoitus siitä, miten monipuolisesti ja kekseliäästi taidemuseota voi oppimisympäristönä hyödyntää. Pakopelissä oppilaat pääsivät tutustumaan näyttelyn naivistisiin taideteoksiin yllättävin keinoin, ratkaisten samalla erikoisia pulmia.
Harjoitteluni huipentui erityisryhmille suunnattuun taidekokonaisuuteen, joka pohjautui Rento meininki -näyttelyyn. Hyödynsin suunnittelussa hyväksi todettuja piirteitä pakopelistä sekä moniaistisuutta. Taidevierailun aikana kiersimme ryhmän kanssa näyttelyssä tutkaillen eri teoksia esimerkiksi kuunnellen ääniä, haistellen mysteerihajuja ja tunnustellen tekstuureja. Vierailu päättyi työpajaan, jossa teimme päänmuotoisia veistoksia.
Koska kaikki luokat eivät päässeet vierailulle koronarajoitusten takia, halusimme kuitenkin tarjota heille mahdollisuuden osallistua toimintaan luokkahuoneessaan. Julkaisimme Rento Meininki -etäpajan, joka on kaikkien luokkien käytettävissä heille sopivana ajankohtana. Tutustu Rento meininki -etätaidepajaan.
Harjoittelu lopulta johdatti minut myös kesätyöhön Oulun taidemuseolle. Toimin opasneuvojana SUPERNATURAL-näyttelyssä ja pääsin näkemään taidemuseon toimintaa niin valvojan, oppaan kuin toiminnallisen pajan vetäjänä. Ihan huippua! SUPERNATURAL-näyttelyssä tarkasteltiin ihmisyyden, luonnon ja elollisten olentojen välisiä suhteita hyperrealististen teosten kautta. Näyttelyn yhteyteen luotiin myös toiminnallinen pajatila, Bottila, jossa voi tuottaa ja tutkia jälkeä erilaisia välineitä käyttäen.
Niin harjoittelussa kuin työssäni opasneuvojana, minua ilostuttaa se, ettei mikään päivä ole samanlainen taidemuseolla. On mahtavaa nähdä kävijöiden aitoja reaktioita jännittäviin kolmiulotteisiin veistoksiin tai iloita yhdessä asiakkaan kanssa siitä, että hänen rakentamansa piirtobotti tuottaa hullunkurista jälkeä. Taide herättää tunteita ja kysymyksiä, mutta ennen kaikkea se yhdistää ihmisiä. Ja nyt jos koskaan, taidetta tarvitaan.
Teksti: Anni Ohmeroluoma
Kuvat: Anni Ohmeroluoma ja Juri Koivusilta