18.1.2022 klo 12:30
Kuraattorin sanat
Minut kutsuttiin kuratoimaan Lumipalloefekti-näyttelyä koronapandemian saavuttaessa Suomen alkuvuodesta 2020. Monen asian muuttuessa ympärillä näyttelyprosessi on kuitenkin pyörinyt lumipallon lailla ja täyttää nyt Oulun taidemuseon ensimmäisen kerroksen.
Lumipalloefekti-näyttelyihin on perinteisesti valittu alueen ulkopuolinen kuraattori. Olen ollut hyvin kiitollinen mahdollisuudesta päästä syventymään pohjoisen taidekenttään ja monien kiinnostavien taiteilijoiden ajatteluun ja teoksiin. Valintani oli myös kunnianosoitus sitä työtä kohtaan, jota olemme tehneet kollektiivisesti ekologisiin teemoihin keskittyvässä taide- ja tiedetalo Mustarindassa Kainuun Hyrynsalmella ja maailmalla yli kymmenen vuoden ajan.
Maailmanlaajuisen pandemian arkeen tuomat muutokset ovat ravistelleet maantieteellisen sijainnin merkitystä rajoitusten muutettua ihmisten liikkumista oleellisesti. Taiteen tekemisen ja esittämisen mahdollisuudet ovat muuttuneet ja toisaalta verkossa koettava taide ja tapahtumat ovat osaltaan lisänneet taiteen saavutettavuutta. Taustalla ovat myös ympäristönmuutoksen ja lajikadon vaikutukset esimerkiksi pohjoiseen luontoon ja elämäntapaan.
Johanna Pöykkö, Välillä katsomme samaan suuntaan, 2021. Kuva: Mika Friman
Myös taidekentällä on noussut viime vuosina esiin pyrkimys kestävämpiin toimintatapoihin. Pohdimme työparieni kanssa sitä, miten voisimme tehdä esimerkiksi hakuvaiheesta mahdollisimman sujuvan kaikille osallisille. Haussa käytettiin pohjoissuomalaista artCurator-alustaa. Aiemmista Lumipalloefekteistä poiketen näyttelyssä on esillä teoksia 8 taiteilijalta. Taiteilijamäärän vähentäminen teki Lumipalloefektistä läpileikkauskatsauksen sijaan tällä kertaa tilallisemman kokonaisuuden, prosessin, jota taiteilijoilla oli paremmat resurssit työstää näyttelyvuoden aikana. Suuri osa näyttelyn teoksista onkin valmistettu tätä näyttelyä varten.
Tasan vuosi sitten tammikuussa palasin viidentoista vuoden jälkeen vanhaan opiskelukaupunkiini Rovaniemelle tekemään taiteilijavalintoja. Vietin kaksi viikkoa lukien huolellisesti jokaisen hakemuksen ja hakien taustatietoja kiinnostavista hakijoista. Hakemusten taiteilijoiden monimuotoisuus oli ilahduttava, ikäjakauma suurimpia mahdollisia ja suhde taiteen tekemiseen oli monella eri – mutta kaikille yhtä tärkeä. Ehdotuksia tuli eri uravaiheissa olevilta taiteilijoilta sekä taidetta työkseen myös tutkivilta. Osalla teokset olivat osana pitkää ajattelun kaarta, joillain tapa käsitellä henkilökohtaisia ja ajankohtaisia aiheita.
Taiteilijavalintojen tekemistä Rovaniemellä keväällä 2021. Kuva: Pauliina Leikas
Taiteilijavalintojen tekeminen on herkkää intuition ja järkeilyn välillä tasapainottelua. Vireen kadotessa kävin hiihtämässä muutaman kierroksen Kirkkolammen ympäri. 175 hakijasta noin 30 taiteilijan valitseminen olisi ollut suhteellisen helppoa, mutta loppuvaiheessa jouduin luopumaan useista suosikeistani. Lopullisiin valintoihin vaikuttivat myös temaattiset päällekkäisyydet ja taiteen lajit. Tässä vaiheessa aloin jo myös hahmotella teosten sijoittumista museon saleihin, ja niiden keskinäisiä suhteita. Näyttelyn aiempia vuosia pienempi taiteilijamäärä vaikutti niin, että taiteilijoiden kirjo ei välttämättä ollut niin monipuolinen, mutta kokonaisuus ja näyttelyä edeltänyt prosessi toivottavasti onnistui tuomaan eri tavalla yhteen. Tässä suurena apuna on toiminut näyttelyvuoden käytännön järjestelyistä vastannut vastuumuseotutkija Selina Väliheikki ammattitaidollaan.
Kuvassa vas. näyttelyn kuraattori Pauliina Leikas ja vastuumuseotutkija Selina Väliheikki taidemuseolla näyttelyn ripustusviikolla. Kuva: Riikka Harjula
Näyttelyn teokset tutkailevat paikkaamme ajan jatkumolla: elämänmuotomme perustuksia ja sen vaikutussuhteita – ja sitä jälkeä jonka maailmaan itsestämme jätämme. Näyttelyn taiteilijoita yhdistää tutkimuksellinen ote taiteen tekemiseen. Näin teokset ensimmäistä kertaa vasta ripustusviikolla, mutta valmiissa näyttelyssä käyskennellessäni huomaan onnellisena jo hakemuksista aistimani taiteilijoiden kiinnostuksen ja elon ilon välittyvän tilaan.
Kuvassa vas. Misha del Val, Raisa Raekallio, Johanna Pöykkö, Sanna Krook, Markku Heikkilä, Kirsti Muinonen, Eija Ranta. Kuvasta puuttu Riikka Keränen, joka ei päässyt avajaisiin. Kuva: Mika Friman
Kuvassa kuraattori Pauliina Leikas näyttelyn avajaisissa. Taustalla vastuumuseotutkija Selina Väliheikki. Kuva: Mika Friman
Erityiskiitos näyttelyyn hakeneille, näyttelyn taiteilijoille, Oulun taidemuseolle, Jenny ja Antti Wihurin rahastolle, Tuuli Kerättärelle ja Selina Väliheikille, museon työntekijöille sekä omille tukijoukoilleni.
Teksti: Pauliina Leikas, Lumipalloefeketi 2021 -näyttelyn kuraattori.
Lumipalloefekti on pohjoissuomalaista nykytaidetta esittelevä näyttely, jonka taiteilijat valitaan avoimen haun kautta. Valinnoista vastaa kutsuttu kuraattori. Aluenäyttelyä ovat järjestäneet vuorollaan vuodesta 2012 lähtien Oulun, Rovaniemen, Kemin ja Aineen taidemuseot.
Näyttelyn taiteilijat: Markku Heikkilä (s. 1959, Rovaniemi), Riikka Keränen (s. 1984, Ristijärvi), Sanna Krook (s. 1976, Oulu), Kirsti Muinonen (s. 1943, Oulu), Johanna Pöykkö (s. 1977, Oulu), Eija Ranta (s. 1980, Hailuoto) sekä taiteilijapari Raisa Raekallio (s.1978, Kittilä) ja Misha Del Val (s. 1979, Kittilä)
Lumipalloefekti 2021 on nähtävissä Oulun taidemuseolla 30.1.2022 saakka.
Näyttelyyn kuuluvaan Prosessi-verkkomateriaaliin voit tutustua 30.1. saakka tästä linkistä.