10.11.2021 klo 13:40
Satavuotias maamerkki
Tiedekeskus Tietomaa sijaitsee entisen Åströmin nahkatehtaan voimalarakennuksessa ja vesitornissa. Tietomaan maamerkkinä toimiva entinen vesitorni täyttää tänä vuonna sata vuotta.
Vuonna 1921 valmistunut punatiilinen vesitorni rakennettiin nimenomaan nahkatehtaan vesihuoltoa varten, sillä nahan käsittelyssä vettä tarvittiin todella paljon. Se ei siis toiminut kaupungin vesivarastona.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen silloinen suuryritys, Åströmin nahkatehdas, oli voimainsa tunnossa. Vuosisadan alkupuolella Venäjä oli tilannut suuria määriä nahkatuotteita, kuten satuloita, suitsia, saappaita ja muita tavaroita sotaväkensä varustamiseksi.
Tätä historiallista taustaa vasten päätettiin tehdä suurinvestointi omaan voimalaan ja sen yhteyteen vesitorniin, joka palveli myös voimalan höyryntuotantoa nahanvalmistuksen lisäksi. Rakentamista varten otettiin suuri laina.
Tornin ja voimalan suunnittelijaksi valittiin tamperelainen teollisuusarkkitehti Birger Federley (1874‒1935). Federley valmistui arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisestä opistosta 1896. Kaksi vuotta myöhemmin hän alkoi yhteistyöhön maineikkaan Lars Sonckin kanssa, mutta sitä kesti vain hetken, sillä Federley perusti oman arkkitehtuuritoimiston ja muutti Tampereelle.
Birger Federley suunnitteli Åströmin nahkatehtaan vesitornin. Yhtäläisyydet Tampereelle näkyvät selvästi.
Tampereen punatiilinen tehdasrakennusmiljöö ja Tietomaan rakennukset eivät siis sattumalta muistuta toisiaan. Suurin osa Tammerkosken rantaa reunustavista Frenckelin paperitehtaan rakennuksista onkin Federleyn suunnittelemia. Lielahdessa olevan sulfiittitehtaan vesitornikin on hänen käsialaansa, joten kolme vuotta myöhemmin valmistunut Åströmin vesitorni ei ollut ensimmäinen hänen suunnittelemansa vastaava rakennus.
Alkuvaiheessa Federley suosi jugend-tyyliä, mutta maailmansodan jälkeen klassismi otti vallan. Arkkitehti teki paljon työmatkoja etenkin muihin Pohjoismaihin ja Saksaan, mistä hän imi vaikutteita. Åströmin rakennusten – ja siten myös voimalan ja vesitornin – yhdistäviä piirteitä ovat punatiiliset pelkistetyt julkisivut ja niin ikään tiilistä tehdyt yksityiskohdat. Ehkä näkyvin tunnusmerkki Myllytullin säilyneissä kohteissa on voimakas vaakasuuntainen kattolista.
Tilaratkaisut olivat Federleyn suunnitelmissa käytännön sanelemia. Tampereella hän suunnitteli myös työläisten asuntoja, joissa perusfilosofiana oli, että rakennusten tuli myös miellyttää silmää. Ei siis riittänyt, että ne toimivat hyvin arkielämän tukikohtina. Kun rakennus oli myös tyylikäs, asukkaat alkaisivat helpommin pitämään asumuksia koteinaan.
Åströmin vesitorni valmistui siis lainarahan turvin 1921. Nahkateollisuuden kannalta epäedullisemmaksi muuttunut maailma (kumi ja muovi tekivät tuloaan ja koneet alkoivat korvata vetojuhtia) ja globaali lama, unohtamatta Venäjän vallankumouksen tuomaa muutosta naapurimaan ulkopolitiikassa, aiheuttivat sen, että tehdas ei saavuttanut niitä tavoitteitaan, mitä se oli itselleen asettanut.
Näin esimerkiksi vesitornin koko kapasiteettia ei enää tarvittu, ja tornista tuli vähitellen enemmän tehdasalueen maamerkki, kuin käyttörakennus. Lähelle Intiöön vuonna 1927 valmistunut 39-metrinen vesitorni oli Oulun vesilaitoksen ensimmäinen varsinainen vesitorni, joka liitettiin kaupungin vesijohtoverkkoon.
Niin kutsuttu näköalatasanne on 35 metrin korkeudessa.
Tietomaan tornin korkeus on 45 metriä. Yleisölle avoinna olevan tornin niin sanottu näköalatasanne on 35 metrin korkeudessa. Sen yläpuolella on vielä rakentamaton ullakkotila, mistä avautuvat pienet parvekkeet eri puolille kaupunkia.
Tornin huipulla on ullakkotila, josta pääsee pienille parvekkeille. Ne avautuvat kahdeksaan eri suuntaan.
Torni otettiin nykyiseen käyttöönsä 1988, kun Tiedekeskus Tietomaalle rakennettiin tilat voimalaan ja torniin. Voimalan yhteyteen tehtiin lisärakennus toimistotiloja ja elokuvateatteria varten. Torni yhdistettiin pienellä aularakennuksella voimalaan, ja tornin alkuperäinen sisäänkäynti jäi siis nykyisen Tietomaan sisälle.
Maisemahissi asennettiin tornin kylkeen Tietomaan rakentamisen yhteydessä 1988.
Tietomaan rakentamisen yhteydessä tornin ulkoseinään asennettiin maisemahissi, jonka toinen konehuone on ylhäällä juuri sen parvekkeen kohdalla, mistä aukeaisi hieno näkymä suoraan Oulun keskustaan. Tämä harmittaa monia kuvausryhmiä, jotka eri valtakunnallisten tapahtumien yhteydessä pyytävät lupaa päästä kuvaamaan kaupunkia tornin parvekkeilta, joista on esteetön näkymä ulos.
Oulun Lumo-festivaaliin tornin alakerroksiin rakennetaan Oulun yliopiston valaistussuunnittelun koulutuksen opiskelijoiden ja opettajien suunnittelema Kaivo-niminen valo- ja ääniteos. Suunnitteluryhmän mukaan teos kertoo ajankohtaisesta aiheesta, luonnonvarojemme tilasta, taiteen keinoin. Teos virittää katsojan pohtimaan omaa suhdettaan puhtaaseen veteen, elintärkeään luonnonvaraan.
Lumo-festivaalin aikana käynti torniin on poikkeuksellisesti ulkokautta Nahkatehtaankadun vieressä olevasta pienestä niin sanotusta takaovesta. Ovea on käytetty viimeksi vuosikymmeniä sitten. Festivaalin jälkeen Kaivo-teos jää Tietomaan asiakkaiden ihailtavaksi vielä kolmeksi viikoksi. Silloin teos on nähtävissä ainoastaan tiedekeskuslipun ostaneille. Käynti on tuolloin normaalisti Tietomaan sisältä.
Birger Federleyn suunnittelema Åströmin vesitorni ja nyttemmin Tiedekeskus Tietomaan torni on kaunis maamerkki, jota on myös kuvattu paljon. Sosiaalisessa mediassa sekä ohikulkijat että Tietomaan asiakkaat jakavat usein kuvia tornista niin sisältä kuin ulkoa. Syyshämärällä ja talven pimeydessä ulkoapäin valaistu torni kohoaa majesteettisesti Myllytullin entisessä tehdasmaisemassa.
Jotain tornin merkityksestä kaupunkimaisemaan kertoo sekin, että mikäli joku tornin ulkovaloista on pimeänä, siitä tulee yleensä ilmoitus joltain ulkopuoliselta henkilöltä, ennen kuin me tietomaalaiset itsekään ehdimme huomata asiaa. Torni on siis uudelle vuosisadalleen siirtyessäänkin tärkeä oululaisille.
Teksti: Sampo Puoskari, yhteistyökoordinaattori, Museo- ja tiedekeskus Luuppi / Tiedekeskus Tietomaa