3.11.2021 klo 10:07
Vilho Lammen taiteen kehystysprojekti
Oulun taidemuseossa toteutettiin Vilho Lammen teoksien kehyksiä koskeva projekti vuosina 2019–2021. Projektin aikana käsiteltiin sekä alkuperäisiä Lammen kehyksiä että valmistettiin uustuotantona kehyksiä muutamille Lammen teoksille.
Lukkarinkaivo-maalauksen kehyksen konservointi-restaurointi on valmistunut.
Lammen valitsemista alkuperäisistä kehyksistä konservointiin Lukkarin kaivon (1930) ja Mestaajan (1930) kehykset. Toimenpiteessä palautettiin kehyksen alkuperäinen väri valmistaen rakenne- ja pohjatyöt poikkeuksellisella tavalla.
Alkuperäisten kehysten käsittelyn lisäksi useille teoksille valmistettiin myös täysin uudet kehykset. Näissä inspiraationa toimivat Lammen teosten alkuperäiset kehykset. Osalle teoksista höyläytettiin uudet kehykset taidekehysten listoja sahauttavassa yrityksessä. Esimerkiksi teoksessa Kraatarin Antti (1930) käytettyä niin sanottua Antti-listaa höyläytettiin uustuotantona kahdelle Maisema (1923) -nimiselle taideteokselle sekä teoksille Keinutuoli (1935) ja Sokea mummo (1935).
Projektin aikana myös luotiin Liminka-kehysprofiili, jonka tekemisessä käytettiin esimerkkinä muun muassa Mestaaja-maalauksen alkuperäisiä kehyksiä. Liminka-kehysprofiilin mallin mukaan valmistettiin kehykset Liminka-panoraamalle (1925–1927) ja Siltatansseille (1930). Näiden uustuotantoa olevien kehysten maalaustyön teki taidemuseon oma museomestari. Kehykset koottiin ulkopuolisella palvelutuottajalla.
Mestaaja-teoksen kehyksen listojen liimauksista löydettiin useammasta kohtaa teksti ”Mestaaja”.
Taiteilijan itse toteuttamat alkuperäiset, voimakasprofiiliset ja isokokoiset ulkokehykset muodostuvat useammasta listasta. Restaurointityön aikana löydettiin kehyksen listoista lyijykynällä tehtyjä merkintöjä, joissa luki ”Mestaaja”. Kehyksen kokoon liimaamisen aikaan on siis jo ollut tiedossa, että kehys tullaan yhdistämään Mestaaja-teokseen.
Sekä Lukkarin kaivo että Mestaaja -teoksen kehyksen ennallistustyössä sävy etsittiin alkuperäisen kehyksen värifragmenteista. Kehyksen aukko (ns. valoaukko) piirrettiin kartongille kaavaksi kokoon 1:1.
Tämän jälkeen toteutettava sävy valittiin tarkastelemalla väriskaalaviuhkojen eri värivaihtoehtoja. Valituista sävyistä valmistettiin näytelevyt.
Toteutettavat sävyt voivat olla sekoitus kahdesta tai kolmesta eri NCS sävystä. Kehyksen sävyvalinnan loppuarviointi tehtiin taideteoksen ja näytelevyjen kanssa, käyttäen apuna päivänvalovalaisinta
Lopullisia maalauskerroksia noudattelevat värimallit valmistettiin sekoittamalla eri maalisävyjä.
Työskentely aloitettiin poistamalla kullanvärinen maali mekaanisesti kaapimalla, varoen alkuperäistä puun pintaa ja sen höyläysjälkeä. Tämän jälkeen kehykseen lisättiin valkoinen pohjustusmaali, jonka päälle tehtiin tasoitteiden levittäminen ohuina kerroksina, käyttäen apuna 45 asteen kulmassa tulevaa sivuvaloa. Pohjustusmaalia lisättiin vielä toinen kerros, joka oli sävytetty lopullisen pintamaalin väriseksi.
Konservointi-restauroinnin aikana tarkasteltiin myös kehyksien rakennetta ja höyläysjälkeä. Pienempi kehys, joka kuului Lukkarin kaivo -teokselle, oli vääntynyt ja yhden kulman jiiri oli avautunut, joten museomestari kiinnitti kaksi vastakkaista jiiriliimausta uudestaan oikeaan asentoon. Myös Mestaaja-teoksen kehyksessä listojen kiinnitys ja jiirit olivat avautuneet. Kehys jouduttiin purkamaan, kokoamaan uudelleen ja liimaamaan. Kehyksen uudelleenkokoamisen aikana siihen lisättiin 18 teräsruuvia, jotka jäivät kuitenkin tasoitteiden ja maalikerrosten alle näkymättömiin.
Kehyksen alkuperäinen väri, musta, on peitetty kultasävyisellä maalilla.
Sekä Lukkarin kaivo että Mestaaja -teoksien kehykset purettiin ja koottiin uudelleen. Mestaaja-teoksen kehyksessä jokaisen kulman jiirin kiinnitys tehtiin uudelleen, jotta kehyksien vääntymä pystyttiin poistamaan. Pintamaalaustyön aikana kehys asetettiin maalauskohdan mukaisesti vaateriin eli vaakatasoon, jolloin kehyksen voimakkaan profiilimuodon eri tasokohdat jouduttiin maalin valumisen estämiseksi maalaamaan eri aikaan.
Alkuperäisten kehysten konservoinnin yhteydessä säilytettiin mahdollisimman hyvin vaikutelma alkuperäisen kehyksen rakenteesta ja maalipinnasta (visuaalinen vaikutelma eli image). Alkuperäisen kehyspuun pintamaalina oli käytetty liuotinohenteista maalia, joka muistuttaa 1930-luvun perinteistä öljymaalia. Konservoinnissa käyttöön valittiin kuitenkin moderni alkydimaali, sillä se muodostaa vahvemman pinnan ja helpottaa kehyksen ylläpitämistä.
Työvaiheet tehtiin siten, että maalien kovettumisaika eli ns. cure time oli normaalia pidempi. Lopullisen maalipinnan kovettumisaika oli kaikkiaan yli 2 kuukautta. Vasta tämän jälkeen kehykset kiinnitettiin teokseen uudelleen. Lopuksi kehykseen lisättiin korotuslistat ja se tuettiin kehykseensä oikeaan asentoon.
Työskennellessään konservaattori kirjaa aina työvaiheet konservointiraporttina ja valokuvaa työvaiheet. Taideteoksen kiinnitys kehykseen tehdään normaalina taidemuseon kokoelmien taidekonservointistudio työnä.
Teksti ja kuvat: tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas.