Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
21.10.2021 klo 9:06 Luupin viestintä

”Viidakon valtias ja universumin herra” – eli miten museonäyttely jätti pysyvän jäljen

Me museoalan ihmiset puhumme paljon siitä, miten museonäyttelyt parhaimmillaan tarjoavat kävijöille elämyksiä. Ne voivat vaikuttaa museossa vierailevan mieleen siten, että tuo vaikutus jatkuu tietoisesti tai tiedostamatta jopa koko loppuelämän. Nyt tällaisesta tapauksesta on ihan mustaa valkoisella, sillä saimme vastikään alla olevan sähköpostin, jonka julkaisemme kirjeen lähettäjän luvalla: 

Hei!  

Pohjois-Pohjanmaan museossa järjestettiin 30.8.−2.11.2003 näyttely Viidakon valtias ja universumin herra – poikien toimintaleluja Tarzanista Hämähäkkimieheen. 

Kävin 5-vuotiaana isäni kanssa tuossa näyttelyssä ja nyt vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin tiedustelisin, onko museolle jäänyt minkäänlaista aineistoa kyseisestä näyttelystä? Edes näyttelyesitteitä tms. oheisaineistoa, jota olisi mahdollista vaikkapa tutkia? 

Myös vuonna 2007 järjestettiin vastaavanlainen näyttely, mikähän sen jäämistön tilanne voisi mahdollisesti olla? 

Olisipa mahtava kokea vastaavanlainen näyttely vielä joskus uudelleen, kyseessä oli ikimuistoinen museokokemus 5-vuotiaalle pojalle.  

Ystävällisin terveisin (18 vuotta myöhemmin), 

Aleksi M. 

Aleksin esittämään kysymykseen, oliko museolle jäänyt mitään ”jäämistöä” kyseisestä näyttelystä oli helppo vastata: tottahan toki. Näyttelyn yhteyteen tehty laaja käsiohjelma on yhä tallessa, samoin valokuvia näyttelyn avajaisista. Valokuvaajamme ikuisti avajaiset diafilmille ja ne on sittemmin digitoitu, luetteloitu ja tallennettu kokoelmanhallintajärjestelmäämme. Yhä edelleenkin dokumentoimme ja arkistoimme omaa työtämme.  

Millaisia ajatuksia herää näyttelyntekijöiden mielessä tällaisen postin jälkeen? Lähinnä epäuskoisia ja ja erittäin iloisia. Kirjeen saatuamme me näyttelyn tekijät terästimme muistiamme; minkälainen tuo näyttelyprojekti oikein olikaan? Idea poikien toimintalelunäyttelyyn tuli silloiselta museonjohtaja Ilse Juntikalta. Näyttelytyöryhmään kuuluivat tutkija Eija Konttijärvi, museolehtori Arja Keskitalo, nuorempi yleisapumies Hannu Lyttinen sekä museomestari Paavo Hiltunen.  

Pienoisnäyttelykin on suuritöinen 

Ajatukset palaavat 18 vuoden taakse. Kyseessä oli museon sisääntuloaulassa esillä ollut niin sanottu ”pienoisnäyttely”. Määritelmä on sikäli harhauttava, että usein myös pienoisnäyttelyn työmäärä on suuri. Niin nytkin, olihan esillä satoja lelufiguureja Tarzanista He-Maniin ja Prätkähiiristä Turtleseihin 

Näyttely oli katsaus suomalaisten lasten suosikkeihin ja esillä oli niitä sarjoja, jotka olivat tuolloin kotiutuneet maamme lelumarkkinoille. Markkinoille päätyneet lelut ovat aina harkitun tuotekehittelyn tulosta. Lelujen toimivuutta testataan lapsista kootuilla koeryhmillä ja vain testin läpäissyt lelu pääsee tuotantoon. 

Järjestimme toimintafiguurit tarkasti sarjoittain vitriinien suojaan. Näyttelyn graafiseen ilmeeseen satsasimme jo tuolloin. Käytössämme oli suurtulostin sekä kuvankäsittelyohjelmat, joiden avulla pyrimme loihtimaan näyttelytilasta aihepiiriin sopivan. Esimerkiksi näyttelytilan ikkunoihin tulostettiin planeetta-aiheisia tarroja. Meillä työryhmäläisillä ja ennen kaikkea museon asiakaspalvelun väellä oli Supermies-T-paidat käytössä näyttelyn ajan. 

 Näyttelyaiheet vievät mukanaan 

Museon kokoelmissa toimintaleluja oli jonkin verran. Osa leluista oli tullut lahjoituksina ja osa oli tuolloin museon uushankintoja, kuten esimerkiksi Hulk-hahmo ”Smash and crush”. Näyttelyä varten haimme halukkaita kokoelmiensa lainaajia ja yhteistyökumppaneita lehti-ilmoituksella. Luultavasti haku oli Rumputus-lehdessä, sillä se tarjosi tuolloin maksutonta palstatilaa meille kulttuurilaitoksille. Näyttelyn käsiohjelman mukaan yhteistyökumppaneita oli lopulta 13. Muutamat heistä olivat museon työntekijöitä, joilla oli tuolloin leikki-ikäisiä lapsia. 

Eija muistelee, kuinka yritti innostaa omia, tuolloin 4–12-vuotiaita poikiaan katsomaan viikonloppuaamuisin uudelleen viritettyä He-Man -animaatiosarjaa. Ensimmäistä Masters of the Universe -hahmoihin pohjautunutta animaatiosarjaa, He-Man, oli esitetty jo 1980-luvulla. Aika usein sohvalla istui kuitenkin hurmioitunut tutkija ypöyksin katselemassa He-Manin, Skeletorin, Orkon ja kumppaneiden seikkailuja. Hahmojen nimet, toiminnat ja tapahtumat olivat silloin kristallinkirkkaana muistissa. Lehdistötilaisuudessa lehdistön edustajat saivat kuulla tutkijan kaikenkattavia selostuksia, sillä aihe vei mukanaan. Niin käy aina.  

Näyttelyt syntyvät yhteistyöllä 

Oli kiinnostavaa tehdä figuurien hakureissuja nuorten lainaajien asuntoihin ja nähdä valtava innostus muovisiin keräilyhahmoihin. Tuntui, ettei nuorukaisten asuntoihin tietokoneen, sängyn ja hahmojen lisäksi mahtunut mitään muuta. Eijan farmari-Volvon peräkontti ja takaistuin pursuivat pahvilaatikoihin pakattuja toimintafiguureja näiden reissujen jälkeen.  

Näyttelyä valmisteltiin ja tehtiin siis pitkälti yksityishenkilöiden eli keräilijöiden kanssa yhteistyössä. Esille saatiin muun muassa erittäin kattavat kokoelmat 1980-luvun suosikkeja Masters of the Universe ja Transformers. Keräilijöiden kanssa tehtävien näyttelyiden suolana on se, kuinka itsekin innostuu erilaisista aiheista, olivatpa sitten kyseessä toimintalelut, kastikekannut tai kahvikupit. Hetken verran voi kokea olevansa juuri sen alan asiantuntija.  

Tekisimmekö jotakin toisin? 

Tekisimmekö jotakin tänään toisin näyttelyn suhteen? Varmaankin viilaisimme näyttelyn otsikkoa hieman, eli se olisi Viidakon valtias ja universumin herra – toimintaleluja Tarzanista Hämähäkkimieheen. Jättäisimme sanan ”poikien” tuosta otsikosta pois; toimintalelut kuuluvat kaikille! Lisäksi jatkaisimme näyttelyaikaa pitemmäksi: valtavan suuritöinen näyttely oli meillä esillä vain kolmisen kuukautta. Niin, ja yhteistyökumppaneita hakisimme somekanavien kautta. 

Näyttely poiki sittemmin kaksi muutakin leluaiheista pienoisnäyttelyä. Vuonna 2006 oli esillä My Little Pony – Unelmalaakson asukkaat -näyttely, joka sadat ponit olivat oululaisen Sanna Kukkosen kokoelmista. Vuonna 2007 tehtiin näyttely Transformers – enemmän kuin silmä paljastaa – robotteja kolmelta vuosikymmeneltä yhteistyössä Jaakko Vähäsen ja Ari Halosen kanssa, jotka olivat paitsi lapsuuden ystävyksiä myös Transformers-kerääjiä. On hienoa, että ihmiset luottavat aarteensa käsiimme ja haluavat jakaa ne muun yleisön kanssa. 

Teksti: kuraattori Arja Keskitalo ja tutkija Eija Konttijärvi 

X

Arkisto

lokakuu 2023

syyskuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

19.3.2024