23.9.2021 klo 16:38
Ihmisenkaltainen eläin vai eläimenkaltainen ihminen – ja miten tämä vaikuttaa siihen, miten kohtelemme maahanmuuttajia ja androideja
Ihminen on noin 98.8-prosenttisesti kuin Bonobo, kuten australialaisen taiteilija Patricia Piccininin teos Turvapaikka (2018) meitä muistuttaa. Teoksessa kaksi ihmisapinamaista hahmoa painautuvat rakastavasti toisiaan vasten. Mutta samaan aikaan teos myös muistuttaa, että eläin, simpanssin serkku Bonobo, on kuin ihminen. Tämä saattaa nopeasti luettuna kuulostaa tautologialta, mutta ero on merkittävä, etenkin psykologisesti.
Patricia Piccinini, Turvapaikka (yksityiskohta), 2018.
Kanadalaiset psykologian tutkijat (Costello ja Hodson, 2010, 2012) ovat koeasetelmissaan tutkineet, millaisia vaikutuksia on sillä, että ihmistä muistutetaan (tieteellisen artikkelin muodossa) eläinten ihmismäisyydestä ja vastaavasti ihmisten eläimellisyydestä. Ensimmäisessä asetelmassa eläimet ikään kuin nostetaan ihmisten tasolle ja jälkimmäisessä ihmiset tietyllä tavalla alennetaan eläimiksi.
Koehenkilöiden muistuttaminen siitä, että eläimet ovat ihmisenkaltaisia, sai koehenkilöt tekstin lukemisen jälkeen näkemään myös oman sosiaalisen ryhmänsä ulkopuoliset ryhmät, kuten esimerkiksi maahanmuuttajat, ”ihmisempinä” sekä tuntemaan aikaisempaa enemmän empatiaa heitä kohtaan. Sama muistutus eläinten ihmismäisyydestä sai koehenkilöt myös olemaan valmiimpia toimimaan esimerkiksi maahanmuuttajien puolesta. Mutta ihmisten muistuttaminen siitä, miten eläinmäisiä ihmiset ovat, ei toiminut lainkaan samoin.
Tutkimukset pohjaavat teorialle siitä, että ennakkoluulomme muita ihmisryhmiä kohtaan itse asiassa kumpuavat ihminen-eläin-erottelusta, tavastamme nähdä ihmiset ylivertaisina eläimiin nähden. Ja kun jotakin ihmisryhmää epäinhimillistetään, samalla pyritään myös oikeuttamaan, että ryhmää voidaan kohdella kuten eläintä, useimmiten huonosti.
Mutta entä kun liikutaan toiseen suuntaan, tulevaisuuteen ja robotteihin? Millaiseen ajatteluun ihmisyydestä kutsuu näyttelyssä oleva ihmisennäköisen robotin muotokuva?
Maija Tammi: Yksi heistä on ihminen #1, Erica, 2017, kehystetty arkistokelpoinen mustesuihketuloste, 60 x 65 cm.
Androidiin verrattuna ihminen näyttäytyy eläimenä, tuntevana biologisena olentona, joka on lihaa ja verta. Ihmisennäköisen robotti on ylivertainen kulttuuriolento siinä missä ihminen on geenejään toteuttava eläin. Kumpuaako pelkomme yleistä tekoälyä ja robotteja kohtaan samasta ihminen-eläin-jaottelusta? Siitä, ettemme haluaisi olla itse eläimen osassa?
Ihminen-eläin-suhde on monimutkainen, monisäikeinen ja muutoksessa, mutta ehkä se myös ohjaa suhtautumistamme tulevaisuuden entiteetteihin.
Kuten Bruno Latour muistuttaa Mary Shelleyn Frankensteinia käsittelevässä tekstissään, että ”syntimme ei ole se, että loimme teknologiat, vaan että epäonnistuimme niiden rakastamisessa ja huolenpidossa.” Latour tuo esiin, että tohtori Frankensteinin rikos ei ollut olennon luominen vaan sen jättäminen oman onnensa nojaan.
Palataan vielä Piccininiin teokseen ja androidin muotokuvaan, ja siihen mistä ne lopulta katsojaa muistuttavat: ihmisen alkukantaisuudesta, eläinten ihmismäisyydestä vai teknologian mahdollisuuksista tai vaaroista? Taiteen tulkinta on avointa ja kokijasta riippuvaa, mutta tiedämme myös että ihminen on taipuvainen ”löytämään” tietoa, joka tukee jo hänen olemassa olevia näkemyksiään ja uskomuksiaan.
Teksti: Maija Tammi
Kirjoittaja on taiteilija ja taiteen tohtori. Tammen muotokuvateossarja Yksi heistä on ihminen on osa Oulun taidemuseon SUPERNATURAL-näyttelyä.
Lähteet:
Bruno Latour: ‘Love Your Monsters’ in The Breakthrough Journal Spring 2012