Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
12.5.2021 klo 8:21 Luupin viestintä

Kokemuksia rikkaampana – kaksi hyvää syytä tulla taidemuseoon

Oulun taidemuseon kahdessa seuraavassa näyttelyissä liikutaan sekä kotiseudulla että globaalissa maailmassa. Toukokuun lopussa avautuva kansainvälinen nykytaidenäyttely SUPERNATURAL – Samassa maailmassa suuntaa ajatukset maailmassa olemiseen, ihmisyyteen ja sen tulevaisuuteen yhdessä kaikkien elollisten ja ei-inhimillisten olentojen kanssa. Vanhemman taiteen ystäviä hellitään laajasti arvostetun liminkalaisen taidemaalarin Vilho Lammen (1898–1936) marraskuussa avautuvalla näyttelyllä. Alueellisena vastuumuseona taidemuseo nostaa esiin erityisesti pohjoispohjalaisia taiteentekijöitä ja visuaalista kulttuuriperintöä. Modernin taiteen kenttä oli kansainvälinen jo Lammen aikana 1920- ja 1930 -luvuilla, mutta noista ajoista maapallo on kiihtyvästi laajentunut tai kutistunut – miten nyt kukin asian katsoo – nopean taloudellisen ja teknisen kehityksen myötä.

On ajateltava uusiksi

Ihmisen ja luonnon tasapainoinen suhde on inhimillisen olemassaolon perusedellytys. Teollista vallankumousta seuranneen teknologisen kehityksen vaikutukset ovat olleet moniulotteiset ja arvaamattomat. Monien nykytutkijoiden mielestä ihmiskunnasta itsestään on tullut maapalloa muuttava evoluutiovoima. Ihmisen ekosysteemeihin kohdistama vaikutus päihittää jopa suuret luonnonvoimat, kuten asteroidin törmäykset tai tulivuoren purkaukset. Onpa maalailtu, että tulevaisuuden geologit löytävät maakerrostumista lähinnä muovia ja betonia. Tulevaisuus vilisee mahdollisuuksia ja uhkia, mutta kehityssuunnat eivät ole suoraviivaisen mustavalkoisia.

Sam Jinks, Doghead, 2008, teoskuva: Graham Baring

SUPERNATURAL-näyttelyssä on teoksia, jotka haastavat kyseenalaistamaan vallitsevan ihmiskeskeisyyden. Tekoälytutkimus ja geeniteknologia ovat nostaneet esiin kysymyksen, kuinka selkeästi oikeastaan eroamme muista elollisista tai ei-inhimillisistä olioista. Näyttelyn taiteilijat pohdiskelevat omalla taiteellisella vapaudellaan: Keitä tai mitä meistä tulee? Miltä kehomme näyttävät tulevaisuudessa? Miten luonto reagoi? Miten teknologian kehitys vaikuttaa henkiseen tilaamme?

Kumppanuutta ja kriittisyyttä

Nykytaiteilijat imevät jatkuvasti vaikutteita ja ideoita tiedemaailmasta. Osa SUPERNATURAL-näyttelyn taiteilijoista toimii yhteistyössä tutkijoiden kanssa, työskentelee moniosaavissa tiimeissä tai työpareina. Monet ovat löytäneet käyttökelpoisia näkökulmia luonnontieteistä ja teknisistä tieteistä, toiset taas pohtivat yleisinhimillisellä tasolla lajitovereittensa aivoituksia. Vaikka taiteilijoiden tehtävänä ei ole ratkaista ihmiskunnan haasteita, taiteilijat voivat olla mukana hahmottamassa tilannetta. Taide vaikuttaa tunteiden, empatian ja intuition tasolla ja mielikuvitus näkee toisinaan yllättävänkin osumatarkasti.

Anna Uddenberg, Savage #7 (zero g), 2017, teoskuva: Gunter Lepkowski

Keinotekoisen luonnon ja geenitekniikalla muunneltujen eliöiden avulla taiteilijat havainnollistavat, kuinka luontoa voidaan muokata ja uudelleen luoda. Reiner Maria Matysik, Krištof Kintera ja Pinar Yoldas ovat tehneet ehdotuksia luonnon olomuodoista, kun ”luonnollinen” luonto on väistynyt. Lajien vuorovaikutus ja erilaiset hybridiolennot kiinnostavat Thomas Grünfeldiä, jonka veistos on eräänlainen kollaasi täytettyjen eläinten yhdistelmistä. Työparit Friedemann Banz & Giulia Bowinkel sekä Anna Dumitriu & Alex May hyödyntävät teoksissaan tekoälytutkimusta ja virtuaalitodellisuutta. Teknologiset keksinnöt, kuten 3D-tulostaminen ja robotiikka, ovat vaikuttaneet Andro Wekuan ja Josh Klinen työskentelytapoihin, materiaalien käyttöön ja teossisältöihin.

Ihmisen ihmettelyä

SUPERNATURAL on ensisijaisesti kiehtova kuvanveistonäyttely, jossa on mukana useita hyperrealistisia teoksia. Amerikkalaisesta taiteesta 1960-luvulla maailmalle levinnyttä ja erilaisiin koulukuntiin muokkautunutta äärimmäistä realismia luonnehtii todentuntuisuus, yksityiskohtaisuus ja silmiä hivelevä viimeistely. Hyperrealistisissa teoksissa kiehtoo tuttuuden ja outouden yhdisteleminen. Kansainvälisesti tunnetut kuvanveistäjät australialaiset Patricia Piccinini ja Jim Dinks, ranskalainen Fabien Mérelle ja tanskalainen Peter Land ovat kukin kehittäneet hyperrealistista ilmaisua omaan persoonalliseen suuntaansa.

Fabien Mérelle, Butterfly in my mind (yksityiskohta), 2013

Kolmiulotteisten teosten rinnalla näyttelyssä on muun muassa valokuvia ja erilaisia videoteoksia, joista osa on hyvinkin veistoksellisia, kuten taiteilijaduo Daniel Glaserin ja Magdalena Kunzin elokuvalliset veistokset osoittavat.

Kolmenkymmenen taiteilijan joukossa on myös kaksi Suomessa asuvaa taiteilijaa, valokuvaaja Maija Tammi ja katalonialaissyntyinen kuvataiteilija Anna Estarriola. Tammen kansainvälisessä muotokuvakilpailussa palkittu valokuvasarja sisältää kasvokuvia ihmisennäköisistä japanilaisista roboteista ja yhdestä ihmisestä. Estarriolan monitulkintaiset teokset puolestaan käsittelevät kuolemaa ja muodonmuutosta yllättävistä näkökulmista.

SUPERNATURAL-näyttelyn on tuottanut Saksassa toimiva Institut für Kulturaustausch yhteistyössä Oulun taidemuseon kanssa. Näyttelykonseptista on vastannut Nicole Fritz, Kunsthalle Tübingen.

Rohkeasti reunalla

Vanhalla merenpohja-alueella, viljavalla Limingan lakeudella on avaraa ja valoista. Tummien latorivistöjen rytmittämät pellot ja Liminganjokivarren raitit olivat taidemaalari Vilho Lammen (1898–1936) asuin- ja sielunmaisema. Kotikylässään hän maalasi omakuvia, maatilojen lapsia, tupien interiöörejä ja lakeuden näkymiä.

Vilho Lampi, Viljamakasiini, 1929, teoskuva: Mika Friman.

Suurikokoiset ronskit maalaisaiheet sävyttivät taiteilijan herooista eli sankarikautta, joka ajoittui vuosiin 1928–30. Hänen isänsä, Anton Lampi kuoli samoihin aikoihin keväällä 1929. Ekspressiiviset aiheet muuttuivat entistä uhmakkaimmiksi, kuten Mestaaja, Pitäjän keisari ja Viinankeittäjät osoittavat. Aikalaisia shokeeranneet rehvakkaan ylimieliset, erityyppisiin rooleihin pohjautuvat omakuvatutkielmat heijastivat taiteilijan sisäisiä tuntoja, mutta olivat myös ajankuvia.

Vilho Lampi, Omakuva, 1929, teoskuva: Mika Friman

Vilho Lampi oli hyvin selvillä maamme taloudellisesta, poliittisesta ja valtiollisesta sekasorrosta, vaikka omien sanojensa mukaan asuikin kaikesta kaukana ja syrjässä. Hän aisti ihmisten välisen ahdingon, eripuraisuuden ja vastakkainasettelun, mutta optimistina uskoi silti paremman ja onnellisemman ajan vielä koittavan joskus tulevaisuudessa.

Ja sitten Pariisiin!

Teollisen ja teknologisen kehityksen edistysaskeleet tulivat hiljalleen osaksi pohjoispohjalaista maalaismiljöötä. Meijeritiellä (1930) hevoskärryjen sijaan kiitää auto ja taivaalla lentää vesitaso. Sähkölinjat kulkevat peltojen poikki Limingan kylälle, josta rautatie kuljetti ihmiset ja tavarat etelään.

Suuri maailma sekä sen kansainväliset taidevirtaukset ja -kokoelmat vetivät Vilho Lampea puoleensa vastustamattomasti. Hän matkusti kuvataiteen metropoliin, Pariisiin Oulun Teollisuusnäyttelyhuoneistossa pitämänsä ainoan ja menestyksellisen yksityisnäyttelynsä jälkeen keväällä 1931. Turun taidemuseon kokoelmiin kuuluvassa Omakuvassa (1932) seisookin muuttunut dandyhenkisesti pukeutunut maailmanmies, jonka kotoinen piippu on vaihtunut imukevarrelliseen savukkeeseen.

Lakeuden äärellä

Ulkomaan opintomatkan jälkeen uusasiallisella, sileällä maalaustekniikalla tehdyt lapsimuotokuvat ja asetelmat korostivat taiteilijan omaa havaintoa sekä kotoisten arkiesineiden merkityksellisyyttä. Viimeisinä vuosinaan Lampi työskenteli vimmatusti.

Vilho Lampi, Nukkuva tyttö, 1932, teoskuva Mika Friman

Lumipälvien ja kevätauringon kelmeää valoa hohkavista talvimaisemista ja leppeistä kesäöiden kuvauksista välittyy vahva kiintymyssuhde omaan pohjoiseen kotiseutuun ja luontoon. Lakeus ja sen korkealle kohoava taivaankaari olivat läsnä myös taiteilijan kirjoittamissa aforismeissa, joista yksi tunnetuimmista on ”Lakeus kohottaa, mutta se myös musertaa”. Vilho Lammen taiteellinen ura katkesi yllättäen ja aivan liian varhain, sillä hän hyppäsi 17.3.1936 Tuiran silloilta hyiseen Merikoskeen.

Näyttely esittelee Vilho Lammen keskeistä tuotantoa 1920–30-luvuilta. Oulun taidemuseon kokoelmaa täydentävät museo-, yksityis- ja yrityskokoelmalainat. Lisättyä todellisuutta, Augmented Reality (AR) hyödyntävät virtuaaliteosmallinnukset ja äänimaailma ovat Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden Tiina Wallinin, Otso Ritonummen ja Saku Vääräniemen toteuttamia.

Teksti:

SUPERNATURAL – Samassa maailmassa 29.5.–17.10.2021
kuraattori Elina Vieru

VILHO LAMPI, Väkevä lakeus 13.11.2021–28.8.2022
amanuenssi Tarja Kekäläinen

Mahdolliset näyttelyaikojen muutokset ovat tarkistettavissa Oulun taidemuseon verkkosivuilta.

X

Arkisto

lokakuu 2021

syyskuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

24.10.2021