16.2.2021 klo 12:59
Hei kaikki! Jenna täällä.
Vietin helmikuisen viikon TET-harjoittelussa Oulun taidemuseolla. Viikko oli täynnä iloa, oivalluksia sekä uuden oppimista. Taidemuseon luova, innostava ja lämminhenkinen ilmapiiri oli upea ympäristö saada kokea ensimmäinen askel kohti työelämää.
Kun maanantaiaamuna astelin museon pääovesta sisään, en aivan tarkalleen tiennyt mitä odottaa. Olin aiemminkin vieraillut taidemuseolla ja viettänyt aikaa ihastellen museon tunnelmaa ja taideteoksia, mutta kaikki se on vain hento kerros kaikesta siitä, mitä museo todellisuudessa on. Jo heti ensimmäisenä päivänä yllätyin, miten monipuolinen ympäristö museo onkaan. Seikkailin pajatila Repusta oman työpisteeni ääreen tutkimaan Vilho Lammen sekä Hilkka Inkalan teoksia. Pääsin kuulemaan mitä museomestarit tekevät ja näin asiakaspalvelun puolen Taidetestaajat-vierailun ja Ilopyydys-pakopelin avustustehtävien kautta. Tehtäväni olivat kaikki erilaisia, ja huomasin että taidemuseossa yksikään työpäivä ei ole samanlainen.
Viikko opetti minulle valtavan paljon. Kokoelmatöiden ansiosta osaan hieman enemmän paikallista historiaamme, ja voin koska tahansa selittää teille Liljeblomin talon historiasta kaiken oppimani. Opin myös esimerkiksi, kuinka teosluettelo kirjoitetaan sekä sen, miten museo arkistoi lehtileikkeet edelleen suurissa kansioissa. Kuulin viikon aikana niin monen uuden taiteilijan sekä teoksen nimen, että minulla on loppuvuodeksi tekemistä selvittää heistä lisätietoa. Koko prosessi alkaen TET-paikan hakemisesta aina viimeiseen päivään saakka osoitti, että kova työ palkitaan, älä ikinä luovuta. Me pystymme mihin vain, kun vain uskomme itseemme.
Mieleenpainuvimpia muistoja taidemuseossa viettämäni päivien ajalta olivat ehkäpä Taidetestaajien vierailut sekä kokoelman taustatyöt. Sain myös kiertää museon näyttelyt, ja erityisesti Inka Niemisen Sea-changes -näyttely teki minuun suuren vaikutuksen. Teokset huokuivat rauhaa, kun kuljeskelin yksin hiljaisessa salissa. Luonnonmateriaaleista tehdyssä taiteessa on jotain niin erityisen kaunista. Enni Idin taiteilijakodista tehty kartta sekä Martti Lehdon Apilapellossa jäävät myös mieleen.
Lopuksi vielä elämää suuremmat kiitokset joka ikiselle taidemuseon työntekijälle. Te otitte minut ystävällisesti ja suurella sydämellä vastaan ensihetkistä lähtien, ja teitte tästä kokemuksesta sanoin kuvaamattoman ihanan. Aina ensiaskeleistani museon pääovista sisälle alkaen tiesin, että täällä on hyvä olla. Kun perjantaina painoin oven perässäni kiinni, tiesin että palaan taidemuseolle aina kun se vain on mahdollista.
Sanotaan, että elämä on unta, mutta se ei ole meille vielä kyllin. Tähän unen elämään uneksimme vielä toisen unen, taiteen elämän. (Jakob Bosshart)
Teksti: Jenna Sundell