Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
26.5.2020 klo 13:53 Luupin viestintä

Luupin alla museopedagogiikka – palautteita Luuppireitiltä

Enemmän paikkoja, joihin saa koskea.”
”Vähemmän seisomista.”

”Enemmän aikaa tutkia museota.”
”Vähemmän odottelua.”

”Enemmän tietoa.”
”Vähemmän kuuntelua.”

Koululaisten vilpittömät palautteet tuovat hyvin esiin ne haasteet, joita museoammattilaiset ratkovat, kun museoon tulee kouluryhmä. Palautteet ovat meille tärkeitä, sillä niihin kiteytyy pedagoginen sanoma. Niin opastusten kuin työpajojenkin valmistelutyössä on huomioitava useita asioita, jotka yhdessä vaikuttavat kokonaisuuden onnistumiseen. Keräsimme palautteita Myllytullin Luuppireittikohteissa käyneiltä kouluryhmiltä syksyllä 2019 ja saimme 281 palautetta oppilailta ja 43 opettajilta. Mutta ensin muutama sananen Luuppireitistä.

Luuppireitti on suunnattu perusopetuksen oppilaille. Se on osa Oulun kaupungin kulttuuripolkua ja tukee kulttuuriopetuksen tavoitteita. Museo- ja tiedekeskus Luupin Luuppireittikohteet luokka-asteittain vuonna 2019 olivat: 2 lk. Turkansaaren ulkomuseo, 4 lk. Pohjois-Pohjanmaan museo, 5 lk. Kierikkikeskus, 6 lk. Tiedekeskus Tietomaa ja 8 lk. Oulun taidemuseo. Näissä kohteissa kouluilla on mahdollisuus osallistua toiminnalliseen, ikätasoisesti suunniteltuun ja perusopetuksen opetussuunnitelmaan pohjautuvaan opastettuun ohjelmaan maksuttomasti kerran perusopetuksen aikana.

Museokasvatusta vai -opetustako Luuppireitillä?

Museot ja tiedekeskukset ovat informaaleja oppimisympäristöjä, joiden ensisijainen tehtävä ei ole opettaa, mutta voidaan sanoa, että niissä toteutettava toiminta on opetuksellista.  Luupissa tärkeimpänä lähtökohtana on tieteen, taiteen ja historian eläväksi tekeminen. Opetuksellisuus on myös sitä, että vahvistetaan oppilaiden kulttuurista lukutaitoa ja autetaan luomaan uutta tietoa.

Erityisesti Luuppireitin kohdalla voitaisiin puhua museo-opetuksesta, koska siinä huomioidaan opetussuunnitelman tavoitteet ja monialaiset oppimiskokonaisuudet.  Luuppireitillä konkretisoituu se, että ei ole pelkästään historiallisia, matemaattisia, biologisia tai taiteellisia asioita, vaan ympärillämme on ilmiöitä, joissa eri näkökulmat yhdistyvät.

 ”Enemmän Kakaravaaraa ja vähemmän selityksiä” (oppilas Pohjois-Pohjanmaan museossa)

Voisiko sen osuvammin sanoa? Pohjois-Pohjanmaan museon Kakaravaara näyttely oli kaikenikäisten kävijöiden suosikki. Näyttely oli rakennettu toiminnalliseksi ja palautteet kertovat, että sitä myös arvostettiin.

Tuo neljäsluokkalaisen kirjoittama kommentti kertoo, että oppilaat ovat aktiivisia ja uteliaita, ja mitä nuoremmasta oppilaasta on kysymys, sitä merkityksellisemmäksi muodostuu tekemiseen perustuva toiminta. Meidän suunnittelijoiden kulmakivi konkretisoituukin kysymyksiin: Mikä on tiedon, omatoimisen tutkimisen ja tekemisen määrä suhteessa aikaan, joka on käytettävissä? Kuinka paljon ja millaista tietoa sisällytetään opastukseen? Mitä asioita saavutetaan itse tekemällä ja kuinka paljon aikaa voidaan jättää omaehtoiseen oivaltamiseen?

Yleinen käsitys on, että oppilaat kokevat asiat konkreettisen, jopa kehollisen tekemisen kautta tehokkaammin kuin esimerkiksi puhumisen kautta. Pelkkä puhuminen asettaa heidät passiivisen rooliin sen sijaan, että se tukisi aktiivista osallistumista.

”Enemmän tietoa” (oppilas Oulun linnan kellarissa)

”Vähemmän tietoa, koska tiesimme jo kaiken” (oppilas Tiedekeskus Tietomaan ruokanäyttelyssä)

Oppilaat ovat erilaisia, eikä tieto siirry oppijaan sellaisenaan, vaan hän omaksuu ja rakentaa uutta tietoa jo ennestään omaksumansa tiedon pohjalle ja hyödyntää aiemmin opittua. On siis erityisen tärkeää, että oppilaat saavat museossa kysyä, kokeilla ja ratkaista tehtäviä ja ongelmia, ymmärtää ja oivaltaa. Voidaankin kysyä kumpi edistää oppimista enemmän, oikeiden vastausten antaminen vai prosessi, jossa kysymyksille etsitään vastauksia? Vai tulisiko vastausten etsimisen sijaan ruokkia enemmän kysymysten asettamista?

”Mukavinta oli ryhmissä työskentely ja hyvin selitetyt asiat” (oppilas Oulun taidemuseossa)

Koululaisvierailuissa oleellista on vuorovaikutus. Vuorovaikutusta voi olla oppilaan ja oppaan/ohjaajan välillä, usean oppilaan sekä oppilaan ja informaation välillä.  Ryhmän keskinäisiä vuorovaikutustilanteita suositaan, vaikka vuorovaikutus sinänsä ei takaakaan oppimista. On kuitenkin todettu, että oppilaiden välinen vuorovaikutus edistää oppimista tehokkaimmin.

”Sopivan pituinen napakka opastus, ikä huomioitu hyvin” (opettaja Pohjois-Pohjanmaan museossa)

Oppaan taitoihin kuuluu huomioida luokka-aste eli oppilaiden ikä sekä ryhmän erityisyys, jos sellainen on. Oppaan oma persoonallisuus sekä tapa vastaanottaa ja kohdata ryhmä viitoittaa koko vierailun onnistumista. On tärkeää luoda positiivinen ilmapiiri ja ainakin yrittää nähdä ryhmän sisällä myös yksittäinen oppilas, vaikka se on usein vaikeaa, koska aikaa on rajallisesti.

Oppaalta vaaditaan paljon. Hänellä pitäisi olla psykologista silmää, ihmistuntemusta, kykyä kommunikoida, pitkää pinnaa ja aitoa halua välittää kokemuksia ja kohdata oppilaita joskus vaativissa ja kiireisissäkin työolosuhteissa.

”Toivoisin, että valot sammuisivat enemmän” (oppilas Oulun linnan kellarissa)

”Linnan kellarissa alkoi henkeä ahdistamaan” (oppilas Oulun linnan kellarissa)

Onneksi kouluryhmien mukana on opettaja ja avustajia, jotka tuntevat oppilaat paremmin ja voivat tarvittaessa auttaa. Heidän apunsa on tarpeen myös ryhmien jakamisessa eri toimintoihin. Usein opettajat ovat itsekin mukana tekemisessä ja toiminnassa.

”Hyvä, että sai tehdä, eikä vain katsoa” (opettaja Pohjois-Pohjanmaan museossa)

”Lisää aikaa leikkiin” (oppilas Pohjois-Pohjanmaan museossa)

Näyttelyyn liittyvän oppimisympäristön pedagogisessa suunnittelussa huomioidaan muutakin kuin fyysinen tila ja esineet. On mietittävä, miten ne saadaan keskustelemaan ryhmän kanssa. Parhaimmillaan kokonaisuus on suunniteltu niin, että se rohkaisee tutkimiseen, tekemiseen ja ennen kaikkea oivaltamiseen.

Luuppireitillä toiminta suunnitellaan niin, että jokainen onnistuu, ei ole parempia eikä huonompia toteutustapoja vaan erilaisia toteutuksia. Näyttelyn yhteyteen suunniteltu toiminta voi olla taiteellinen, tieteellinen tai luontoon liittyvä kokemus ja usein se on kokijalle myös jonkinasteinen elämys. Intensiivisellä tekemisellä on toinenkin puoli; sen avulla ihminen on itsensä kanssa tässä ja nyt.

Seuraavaan taulukkoon olen poiminut muutamia asioita, joita saatiin vastaukseksi Luuppireitin keskustan kohteissa käyneiltä oppilailta.

Parasta oli mm.

Tiedekeskus Tietomaa
– kaikki
– oma aika
– lasihissi
– laitteissa kiertely
– simulaattorit
– ilmastonmuutos
Kiina-elokuva

Pohjois-Pohjanmaan museo
– se kun hän sanoi, että täällä saattaa olla salakäytävä
tietotekstit
– tutkiminen ja hauskuus
– sai nähdä jotain 80-luvulta
– kalastus ja miekkailu
– aurinkolasien testailu
– ryöstää kauppa

Oulun taidemuseo
mukavinta oli kuulla teoksen idea ja miten ne oli tehty
– oman työn suunnittelu
taidepaja
– se kun sai lajitella lappuja
– päästiin piirtämään ja tekemään tehtäviä yhdessä
– ottaa kuvia teoksista ja selfie
– vapaa kiertely
– pidempiä kierroksia, ettei tarvitsisi mennä kouluun

 Tylsintä oli mm:

Tiedekeskus Tietomaa
– info ja ruokaesittely
–  elokuva
– liian pitkä aika
– kaikki missä ei saanut olla vapaana

Pohjois-Pohjanmaan museo
– keskustelu
– kun piti lopettaa leikki
– ei mikään
– odottaminen ja aarteet
– liian vähän aikaa
kävely Oulun linnaan ja takaisin
– videopätkä
– oppaan seuraaminen
– paikallaan istuminen

Oulun taidemuseo
– aikaa oli liian vähän
– liian lyhyt kierros
– kuunnella tauluista
– odottaminen, että muut ovat valmiita (työpajassa)
– palapeli
– jutteleminen teoksista

Lopussa kiitos seisoo, tai sitten ei, mutta huonokin palaute voi olla meille hyvä.  Palautteiden avulla saamme tietoa paitsi kierroksen onnistumisesta kokonaisuudessaan, niin myös omasta toiminnastamme. Tulee kuitenkin huomioida, että ryhmät ja oppilaat ovat erilaisia ja niin ovat odotukset ja palautteetkin. Usein ne ovat myös ristiriidassa keskenään, kun toinen haluaisi enemmän tietoa ja toinen enemmän leikkiä. Kaikkien toiveita on siis mahdoton toteuttaa.  Palautteista saadaan kuitenkin tärkeitä suuntaviivoja siihen, mihin suuntaan kokonaisuutta on kehitettävä, että jokaiselle oppilaalle jäisi mieleen edes yksi merkittävä asia tai kokemus.

Luuppireittihanke päättyi vuoden 2019 lopussa, mutta sen kehittäminen jatkuu, joskin koronan sallimissa rajoissa. Syksyllä 2020 Luuppireitti avataan yhdelle kokonaiselle koulualueelle ja seuraavana vuonna toivottavasti jo useammalle.

Kiitän yhteistyöverkostoamme, kulttuuriyhdysopettaja Satu Jehkosta, perusopetuksen johtaja Marjut Nurmivuorta, lastenkulttuuripäällikkö Katri Tenetziä sekä Luupin pedagogista tiimiä tehokkaasta ja aikaansaavasta otteesta kulttuuriopetuksen kehittämisessä Luuppireitillä. Alkuperäinen tavoitteemme: tarjota jokaiselle Oulun koululaiselle tasavertainen mahdollisuus käydä kerran perusopetuksen aikana kaikissa Luupin kohteissa, on Luuppireitin avulla vihdoinkin toteutumassa.

Teksti: Tuuli Lähteenmäki, Luuppireitin opetussuunnittelija

X

Arkisto

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

8.7.2020