Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
9.10.2019 klo 13:21 Luupin viestintä

Oululaisia aarteita Pohjois-Pohjanmaan museossa

Keväästä saakka oululaisilta on kysytty, mikä heidän aarteensa on. Nyt on tullut aika paljastaa kyselyiden sato 18.10. avautuvassa Minun aarteeni -näyttelyssä!

Näyttely on rakennettu Pohjois-Pohjanmaan museon ja Oulun yliopiston museologian opiskelijoiden yhteistyönä. Tämä kirjoitus on kuvaus matkan etenemisestä projektiin osallistuneiden opiskelijoiden näkökulmasta. Matka valmiiseen näyttelyyn on ollut pitkä, ja se alkoikin liki vuosi ennen näyttelyn avausta.

Marraskuussa 2018 museologian oppiaine tiedotti tulossa olevasta Pohjois-Pohjanmaan museon ja Oulun yliopiston yhteistyönäyttelystä. Meitä projektista kiinnostuneita pyydettiin laittamaan kalentereihimme tavallinen tammikuinen päivä, jolloin näyttelystä pidettäisiin infotilaisuus yliopistolla. Kyseisen päivän jälkeen kalenterimme alkoivatkin täyttyä erilaisista tapahtumista niin museolla kuin yliopistolla. Aloimme suunnitella näyttelyyn liittyviä käytännön asioita yhdessä museon henkilökunnan kanssa sekä keskenämme opiskelijaporukalla.

Alkukeväällä 2019 ryhdyimme etsimään aarteita erilaisia kanavia pitkin. Kalevan kautta saimme varmasti eniten huomiota. Moni lainaaja otti yhteyttä sanoen “Hei, luin Kalevasta tästä teidän näyttelystä…”. Liki sata lainaajaa ilmoittautui mukaan ja esineitä ja tarinoita oli laidasta laitaan. Esineitä valitessamme tehtävänanto “oululaisten aarteista” osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Jouduimme pohtimaan esimerkiksi sitä, hyväksymmekö Raahesta ilmoitetun aarteen. Päädyimme siihen, että kauempaakin ilmoitetut esineet voidaan ottaa mukaan, onhan näyttely kuitenkin esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa.

Kesäkuukausien aikana keräsimme aarteiden tarinoita ja aloimme valmistella näyttelyn käsikirjoitusta. Elokuussa projektimme sai uutta tuulta alleen. Kerätyistä tarinoista löytyi mitä erilaisimpia muistoja muun muassa lapsuudesta, perheestä, ulkomaanmatkoilta ja ystävyydestä. Näiden tarinoiden pohjalta valitsimme kuusi teemaa, johon näyttelymme tulisi jakautumaan: lapsuus ja perhe, vaatteet ja “ite tehty” sekä Oulu oululaisineen ja kansainvälisyys. Näyttelyssä kulkiessasi tulet huomaamaan näiden teemojen saumattoman yhdistymisen sekä teemojen nivoutumisen pareittain.

Syyskuussa kokoustimme lisää saadaksemme valmiiksi käsikirjoituksen, jonka pohjalta näyttelyssä olevat tekstit ja käsiohjelma on kirjoitettu. Kaikkien mukana olevien esineiden tarinat löytyvät käsiohjelmasta ja joitain on mukana myös seinäteksteissä. Nyt aarteet ja tarinat ovat kasassa ja näyttelytekstit valmiina, mutta tekemistä riittää silti ennen kuin näyttely on valmis. Näyttely tulee vielä kasata, avajaisia suunnitella ja käsiohjelma viimeistellä. Pitkän matkamme lopputuloksen pääset näkemään Pohjois-Pohjanmaan museon kolmannessa kerroksessa 18.10. alkaen. Tervetuloa aarrematkalle!

“Minun aarteeni on mieheltäni saamani Keittotaito-kirja. Kirja on käytössä aina kun tarvitsee tarkistaa jotakin vanhoja kunnon asioita. Täällä on riistan perkaamisesta lähtien kaikki. Ja kyllä minä esimerkiksi laatikot tarkastan aina kun teen niitä, että käytössä on ja tämä on sen näköinenkin, että on pidetty. Kirjassa on myös harvinainen kirjallinen todistus, luovutustodistus tavallaan: ”Tämä ei ole minulta epäluottamuslause, vaan apuväline, jos joskus menisi sormi suuhun. Onnittelen sinua syntymäpäivänäsi ja kiitos menneestä kahdesta vuodesta. Suotakoon meille niitä paljon tulevaisuudessa.” Niitä sitten suotiin meille semmoinen kuusikymmentäkaksi vuotta.”

“Ostin kengät Jekaterinburgista Venäjältä vuonna 2010. Ystäväni väitteli siellä tohtoriksi, ja matkustimme väitöstilaisuuteen ja karonkkaan väittelijän puolison kanssa. Koko matka oli huikea, ainutkertainen elämys. Samoin olivat Siperian kenkäkaupat. Kenkien ulkonäöstä ja kantojen korkeudesta ei tingitty, vaikka sääolosuhteet vaativatkin talvikenkiin turkisvuoren. Skumppakengissä (ei -kengistä!) juodaan samppanjaa. Näitä kenkiä ovat lainanneet sekä tyttäreni että kummityttöni kunnioittaen skumppakenkien käyttötarkoitusta. Hellyttävän lisäelementin kenkiin toi koiranpentumme, joka teki kenkien sisäpohjiin omat merkintänsä repimällä niistä palasia.”

“Yksi rakkaimmista esineistäni on sininen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) baretti. Sain sen päähäni nuorena miehenä osallistuessani rauhanturvajoukkojen palvelukseen Siinain niemimaalla 25.1.–26.10.1977. Kokemukseni Israelissa, Egyptissä ja lomareissut Afrikassa avarsivat maailmankuvaani ja toivat minulle paljon uusia kokemuksia.  Kuumissa aavikko-olosuhteissa työskentely erosi huomattavasti Oulun koleista olosuhteista. Hikisen päivän pölyt oli mukava käydä pesemässä pois egyptiläisten sähköpylväiden hirsistä rakennetussa saunassa. Tämä perin suomalainen rentoutumistapa oli mieleen myös minulle, Oulusta maailmalle ponnistaneelle Heinäpään pojalle.”

Teksti: Maija Pellinen ja Outi Niemi
Kuvat: Arja Keskitalo

X

Arkisto

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

13.12.2019