Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
20.12.2018 klo 8:57 Luupin viestintä

Alussa oli Linnanmaa, Teknologiakylä ja Tietomaa Oy

Tietomaa Oy on Oulun kaupungin ja tietotekniikka-alan yritysten omistama yhtiö, jonka toimialana on tietotekniikan koulutus, kongressi- ja näyttelytoiminta sekä tietotekniikkaan liittyvät vapaa-ajan toiminnot.

Näin alkaa yhteenveto Tietomaan ensimmäiseltä toimintavuodelta 1986. Kun Suomen ensimmäisen tiedekeskuksen 30-vuotisjuhlavuosi lähenee loppuaan, paljastettakoon nyt mielenkiintoisia yksityiskohtia Tietomaan alkuvuosista erilaisten pöytäkirjaotteiden ja säilyneiden juhlapuheiden kautta.

Vuonna 1986 tiedekeskuskonsepti oli Suomessa vielä lähes tuntematon. Siksi Tietomaankin kohdalla puhuttaan milloin toimintakeskuksesta, milloin vapaa-ajan kohteesta. Yhtä kaikille kuitenkin on, että painotuksissa mainitaan aina erityisesti ”tiedon ja tekniikan ihmeiden pysyvä näyttelytoiminta”.

Alkuvaiheessa sekin oli rajattu nimenomaan tietotekniikkaan, ja siksi hankkeen nimenä olikin Oulun Tietokonemaa, minkä nimisenä perustettiin osakeyhtiö 12.2.1985. Yhtiön vähimmäispääoma oli 1 miljoonaa markkaa ja enimmäispääoma 8 miljoonaa markkaa. Perustajatahoina olivat Oulun kaupunki, Datagent Oy, IBM, Oy Nokia Ab, Valmet Oy, Oy PCI-Data Ab, Teknoinvest Oy, PohTO, Suunnittelukortes Oy sekä Oulun yliopisto. Oulun kaupunki omisti yli puolet osakkeista (1000 kpl) ja yliopisto yhden osakkeen.

Tulin itse Tietomaahan tekemään ensimmäistä projektia vuonna 1993. Huomasin silloin ja vielä pitkään sen jälkeen, että monet sekoittivat Tietomaan, Teknologiakylän ja yliopiston keskenään. Papereista selviää tämänkin sekaannukset alkuperä: Tietomaan ja Teknologiakylän ”avajaiset” pidettiin yhtä aikaa Linnanmaalla 8.4.1986.

Avajaisissa puhui muiden muassa silloinen maaherra Ahti Pekkala. ”Teknologiakylän ja Tietomaa Oy:n perustaminen sekä niiden määrätietoinen kehittäminen parantavat, ei ainoastaan Oulun seudun, vaan laajemmin myös koko Oulun läänin ja Pohjois-Suomen mahdollisuuksia selvitä (teknologia)alan kansainvälisessä kilpailussa – toivottavasti myös sen kärkisijoilla.”

Alkuvaiheessa painotettiin Tietomaan tietoteknillistä koulutustoimintaa. Avajaisissa puhunut apulaiskaupunginjohtaja Matti Rossi muistutti kuitenkin: ”Edellytykset ovat olemassa ja pohja on luotu Tietomaan menestykselliselle toiminnalle. – – Varsinaisesti suurimittainen vapaa-ajan harrastusta ja viihtymistä palveleva Tietomaan osa sijoittuu toiseen vaiheeseen, jolloin rakennetaan tilat Linnanmaalle yliopiston naapuruuteen.”

No, Linnanmaalle tiedekeskus ei rakentunut, mutta siinä on jälleen yksi myöhempien vuosien sekaannuksen aiheuttaja. Vielä 90-luvun puolivälissä eräs Tietomaahan lentokentältä suunnistanut vieras kuuli taksinkuljettajalta kysymyksen: ”Kumpaan Tietomaahan ajetaan? Linnanmaalle vai Myllytulliin?”

Kun Matti Rossi puhui suurimittaisesta hankkeesta, sitä hän todellakin tarkoitti. Papereista selviää, että suunnitellut kokonaisinvestoinnit Tietomaan rakennuksiin olivat 12,5 mmk ja koneisiin ja laitteisiin 7,6 mmk. ”Toimintakeskus” tulisi työllistämään ympärivuotisesti arvion mukaan 20 henkilöä.

Tiedekeskus avattiin Myllytullissa entisen Åströmin nahkatehtaan voima-aseman ja vesitornin sekä uuden elokuvateatterirakennuksen tiloissa 29.6.1988. Tietomaan eri osat oli nimetty seuraavasti: Tiedeteatteri, Avaruusasema ja Havaintokeskus. Tiedeteatteri eli suurkuvateatteri oli Skandinavian ensimmäinen laatuaan, ja siinä oli digitaaliaikaan siirtymiseen saakka Suomen suurin, 192-neliömetrinen valkokangas.

Yleisölle uutta tiedekeskusta kuvailtiin muun muassa seuraavasti: ”Tietomaan on Tiedekeskus, jossa vieraalla on hauskaa. Meillä on tietokone, joka kertoo vitsejä aina kun joku tulee lähelle. Tietomaa ei ole museo eikä vakavaluonteinen niin kuin tiedekeskus-nimestä voisi luulla, vaan siellä on hauskaa yksin ja yhdessä.”

Alkuvaiheessa piti siis vääntää rautalangasta, mikä on tiedekeskus. Tosin tietämättömyyteen törmää edelleen 30 vuoden jälkeenkin. Joku luulee edelleen, että Tietomaa on osa yliopistoa ja siksi tänne tulevalla pitää olla vähintään maisterin paperit. Toiset tulevat puolestaan katselemaan ”tiedemuseota”. Onneksi pääkaupunkiseudulle noin vuotta myöhemmin avattu Suomen toinen tiedekeskus on osaltaan auttanut konseptin tunnetuksi tekemistä. Kiitokset siitä pikkuveljelle.

Toiminta lähti käyntiin siten, että pari ensimmäistä vuotta tiedekeskuksen 4. kerroksessa jatkettiin tietotekniikan opetusta. Se kuitenkin lopetettiin 90-luvulle tultaessa. Sittemmin näyttelytoiminta on ollut vilkasta, ja lähes joka vuosi on avattu uusi näyttely. 90-luvulla avattiin itse asiassa kaksi itse tehtyä teemanäyttelyä vuosittain. Sain itsekin olla siis mukana noissa kiihkeissä toiminnan vakiinnuttamisen vuosissa.

Niin, ensimmäisestä projektistani Tietomaassa tulee kuluneeksi pian 26 vuotta. Kävi siis siten, että kun tänne eksyin, tänne jäin. Tiedekeskusmaailma on niin koukuttava ja monipuolinen, etten oikein osaa nähdä itseäni muualla. Suomen ensimmäinen tiedekeskus on myös Suomen paras, kuten yksi juhlavuoden yleisöluentosarjan viimeisen luennon osallistujista sanoi ääneen 12.12.2018.

Se jos mikä lämmitti pitkän linjan tietomaalaista.

Teksti: Sampo Puoskari, yhteistyökoordinaattori

X

Arkisto

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

17.6.2019