21.9.2018 klo 12:41
Pelialan kukoistus osana Oulun ihmettä
Oulun alueen peliala on nuoresta iästään huolimatta vahvistanut ja piristänyt kaupungin kulttuuri- ja teknologiakenttää.
Pelejä ICT-aallon imussa
Suomen peliteollisuus on saanut alkukipinänsä kotimikrojen aikakaudella, jolloin harrastajat ottivat pelikehityksen haparoivia ensiaskeleita. Tietotekniikan kehittyminen ja kotimaisten ICT-alan yritysten menestys siivittivät myös pelien tekemistä. Samalla kun Oulu eli teknologiabuumin kukoistustaan, moni pelialasta haaveileva pohti omaa tulevaisuuttaan. Suomen peliteollisuus oli tuolloin vielä kaukana Oulusta.
Pohjoisen tyhjiö ei kuitenkaan lannistanut peleistä unelmoijia. Oli teknologiaa, joka mahdollisti pelien tekemisen. Oli opintoja, joiden sisään pystyi ujuttamaan villejäkin peliprojekteja. Ja luonnollisesti oli se pieni, mutta sitäkin innokkaampi harrastajajoukko, joka kokoontui tekemään pelejä yhdessä.
Pelitutkimus yliopistopiireihin ja yrittäjyyden ensimmäinen aalto
Oulun yliopiston professori Petri Pulli heitti koukuttavan haasteen vuoden 1999 Pesti-päivillä: ”Tule tekemään väitöskirjaa Tietojenkäsittelytieteiden laitokselle. Saat itse valita aiheen, jos hän voi sen ohjata.” Noista sanoista käynnistyi oma matkani osana Oulun pelialaa ja sain elämäni tilaisuuden työskennellä pelien parissa.
Pelitutkimus oli upeaa ja yliopiston kammioissa toteutettiin mitä erikoisempia pelejä. Ei siis ainoastaan teoriaa, vaan oikeaa tekemistä. Peliksi kääntyi mm. paikannukseen perustuva ja läpinäkyvää näyttöä hyödyntävä kännykkäsovellus, joka tuohon aikaan oli pitkälti tieteiselokuvien hurja visio. Tulipa matkan varrella työstettyä Tuppi-pelin 3D-versio, Oulun linna historiallisena virtuaaliseikkailuna ja Snellman-herran Oulun aikojen askeleet.
Tutkimus jalkautui nopeasti opetukseen. Pelikoulutuksen ensimmäiset askeleet kaikuivat digitaalisen median sateenvarjon alla. Ei siis pelkkää teknologiaa, vaan myös virikkeellisiä sisältöjä.
Pelialan yritysten puuttuminen alueelta johti haasteeseen: ei firmoja, ei tutkimusrahaa. Valittamisesta seurasi isällinen ohje: ”Miksi et tee asialle jotain?” Tuloksena vuonna 2005 käynnistynyt ELVI-projekti, joka Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Oulun kaupungin tukemana lähti tekemään mahdottomasta mahdollista, eli luomaan tyhjiöön peliteollisuutta.
Suuren innostuksen vallassa ja erinomaisten asiantuntijoiden ohjaamana joukko alueen peliharrastajia kokoontui työskentelemään, vaihtamaan ajatuksia ja viihtymään yhdessä. Kaiken tämän lopputuloksena syntyi kymmenen pelialan yritystä ja ihmeellinen tunne siitä, että Oulussakin voidaan tehdä pelejä.
Osa yrityksistä pohti jo tuolloin yhteistä tilaa, jossa kaikki voisivat toimia saman katon alla. Yhteisöllisyys eli vahvana. Ensimmäiset julkaisusopimukset solmittiin, suunniteltiin peliklusteria koossa pitäväksi voimaksi ja tuotettiinpa Oulun pelialan yhteistä julkaisuakin, tuttavallisesti Pellaaja-nimellä. Pelialan yhteisö oli kuin perhe.
Sankaritarinat valavat uskoa
Julkisen sektorin tuen päättyessä toiminta hajaantui. Yritykset keskittyivät ponnistelemaan oman elinvoimaisuutensa eteen. Pohjoisen sisun siivittämänä sinnikkäimmät jatkoivat taivaltaan kohti menestystä. Usko pelien mahdollisuuksiin ei kadonnut, vaikka Oulun kaduilla ei pelialan yhteisöä aina näkynytkään.
Hiljaiseloa ei jatkunut pitkään. Vuoden 2010 lopulla syntyi verkostoitumista ja yhteistyötä helpottamaan Pohjoisen audiovisuaaliset ammattilaiset, eli PAVA ry, joka nimensä mukaisesti liittyy vahvasti myös pelialalla tärkeään osaamiseen.
Vuonna 2012 Oulun peliteollisuus sai sähäkän lisävoiman, kun Oulun seudun ammattikorkeakouluun perustettu Oulu Game Lab lähti veturiksi pelialan koulutukseen. OGL täytti tyhjiön, joka koulutuspuolella vallitsi.
Oulun kaupunki ja erityisesti BusinessOulu on ollut alusta saakka ymmärtäväinen pelialaa kohtaan ja tukenut konkreettisesti erilaisten hankkeiden, kansainvälistymisen tuen ja sparrauksen muodossa. Oulussa onkin tehty useammalla rintamalla merkittävää työtä, jotta alueelle saadaan kehittyvä ja elinvoimainen peliteollisuus.
Mutta ilman tuloksellista liiketoimintaa ei ole jatkuvuutta. Onneksi Kempeleen kulmilta tuli Fingersoft ja näytti kultakolikkoisen tien menestykseen. Oulun alueen ensimmäinen pelialan sankaritarina oli syntynyt. Mäkiautopelin suosio valoi uutta uskoa pelialaan ja töitä tehtiin entistä kiivaammin. Uusia yrityksiä syntyi ja pelejä tehtiin suurella intohimolla.
Laitetaan hyvä kiertämään
Vuosien haave entistä vahvemmasta yhteisöllisestä toiminnasta nosti jälleen päätään. Pelialan osaajat kaipasivat vertaistukea ja alasta vasta haaveilevat janosivat suorempia kontakteja ammattilaisiin. Haasteeseen vastasi Suomen ensimmäinen kansainvälisen pelikehittäjien järjestön, eli IGDA:n, paikallisosasto, joka perustettiin vuonna 2015. Järjestö ehti toimia Suomessa pitkään lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta Oulun alueen intohimo ja energia saivat aikaan jalkautumisen pohjoiseen. IGDA:n toiminta on vapaaehtoisten pyyteetöntä ponnistelua yhteisön hyväksi ja se on saanut alusta lähtien alueen yritykset mukaan yhteistyöhön.
Fingersoft ei suinkaan ole jäänyt paikoilleen nauttimaan menestyksestään. Yhdessä Rakennustehon kanssa he ostivat yliopistolta vapautuneen korttelin, joka sai työnimen Pelikampus. Sittemmin Apajaksi nimetty pelialan keskittymä kokoaa yhteen peliyrityksiä, pelialan koulutusta ja pelialaa sivuavia toimijoita. Keskittymää kehittää ja koordinoi Apaja ry, jonka tavoitteena on tukea kaikkea Oulun alueen pelitoimintaa.
Julkinen sektori on edelleen vahvasti mukana alueen kehittämistyössä. Pelipääkaupunki Oulu -hanke jatkaa Pohjois-Pohjanmaan liiton rahoittamana tulevaisuuden rakentamista muiden toimijoiden rinnalla. Yhteisenä visiona on nostaa Oulun profiilia pelikehityksen keskuksena, jotta myös kansainväliset kumppanit löytävät paikalle.
Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia
Oulun alueella on yli 20 pelialan yritystä, joiden joukossa on huomattava määrä tulevaisuuden potentiaalia. Uusia yrityksiä syntyy tälläkin hetkellä ja uskoa huomiseen löytyy vankasti. Pelikehitysosaaminen on vahvaa ja alueen oppilaitokset kouluttavat taitajia myös pelialalle. Oulu Game Lab valmentaa vuosittain yli 60 osaajan joukon, joista parhaimmat työllistyvät välittömästi. Lisäksi peliala houkuttelee jatkuvasti lupaavia tulokkaita myös muilta aloilta.
Yli kymmenen vuoden historia on johtanut siihen, että Oulussa on alati kasvava porukka jo kannuksensa ansainneita pelialan konkareita. Vahvaa yhteisöllisyyden perinnettä jatkaen he sparraavat apua tarvitsevia ja tarjoavat omia kontaktejaan muidenkin iloksi.
Parannettavaakin toki löytyy. Moni yritys kamppailee liiketoimintaosaamisen ja alkuvaiheen rahoituksen puutteessa. Pelialan erityispiirteet hallitseva yrityshautomo onkin usean yrityksen haaveena – alkuvaiheen sijoituspääomista puhumattakaan. Koulutuspuolella kaivataan tutkintoon johtavia ohjelmia, jotta jatkossakin löytyisi ne parhaat kandidaatit oppimaan alan saloja. Oulun yliopisto ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu ovat tällä hetkellä erinomaisessa asemassa rakentamaan yhteistyössä toteutettuja koulutusohjelmia, joissa painotetaan pelialaa ja erityisesti sen liiketoimintaosaamisen kehittämistä. Ja olisi tässä kaupungissa edelleen tilaa hyvin menestyneelle ja uutta uraa luovalle pelitutkimuksellekin.
Teksti: Tony Manninen
Kirjoittaja on yrittäjä ja pelistudio LudoCraft Oy:n toimitusjohtaja, joka on työskennellyt pelitutkimuksen ja peliteollisuuden parissa vuodesta 1999.