19.1.2018 klo 13:13
Miksi Oulu löytyi nuppineulana teknologiajättien maailmankartoilta?
Mitä Oulussa tapahtui ennen ja silloin, kun Nokiasta tuli maailman suurin matkapuhelinvalmistaja? Entä mitä olisi voinut tapahtua? Taidetta, teknologiaa ja historiaa yhdistävä Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa -näyttely kertoo faktan ja fiktion keinoin kiihkeästä Oulun ihmeen aikakaudesta.
Tarinoita Raakun taustalla
Nokian menestystarina hakee vertaistaan maailmalta. Menestyksen taakse kätkeytyi joukko pienempiä tai suurempia tarinoita, riippuen katsojan näkökulmasta. Yksi niistä on Oulun tarina. Kuinka entisestä tervaporvareiden kaupungista tuli pohjoinen piilaakso, paikkakunta joka yhtäkkiä löytyi nuppineulana maailman suurimpien teknologiajättien seinäkartoilta?
Yliopisto kohosi suolle
Oulun nousua on tutkittu paljon ja siitä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Yliopisto, teknologiakylä, tutkijoiden ja yrittäjien yhteistyö, yhteydet maailmalle. Paljon hyvää ja kaunista. Mutta Nokian hurjaan kasvuun, jonka kiihkein kausi osui 1990-luvun loppuun, liittyi myös varjopuolia. Mitä kaikkea Oulussa jäi tekemättä, kun jokainen sängystä ylös päässyt insinööri palkattiin Nokialle tai sen alihankkijoille?
Polar-sykemittareita alettiin tehdä Oulun alueella jo ennen Nokian nousua. Ja toki paljon muutakin, mutta varsinaiset kasvuyritykset kytkeytyivät kaikki lopulta Nokiaan, tavalla tai toisella. Samoin Oulun alueen ensimmäiset IT-miljonäärit, joukossa nykyinen pääministeri. Tein itse töitä matemaatikon koulutuksella eräässä suuressa ohjelmistotalossa, joka oli mukana muun muassa kehittämässä Nokian ensimmäiseen kommunikaattoriin – ja samalla maailman ensimmäiseen älypuhelimeen – webbiselainta. Kehitystyö oli huikean salaista. Laite itsessään oli ällistyttävä. Se julkaistiin vuonna 1996, jolloin suurin osa maailman ihmisistä ei ollut vielä kuullutkaan world wide webistä tai edes kännyköistä. Mutta Nokialta tuli ulos taskuun mahtuva tietokone, jolla saattoi soittaa ja jolla pääsi webbiin. Suoritusta voi edelleen pitää täysin käsittämättömänä.
Poika, sinä et tiedä miten kovassa seurassa olet
Vastasin 1990-luvun lopulla tuon ohjelmistotalon henkilöstöorganisaation toiminnasta. Neuvottelin vuosittain toimitusjohtajan kanssa virkistysrahoista, jotka olivat mittavat. Eräs neuvotteluista käytiin silloisen hotelli Vaakunan (nyk. Radisson Blu) yläkerran sviitissä, jossa sievoisessa tuiskeessa ollut toimitusjohtaja ojensi minulle kännykkänsä ja käski, että ”soita Seppo tänne”. Minä soitin, ja Seppohan tuli, stetsonissaan. Samalla kun kävin henkilöstöbudjetin summat läpi toimitusjohtajan kanssa, Seppo toisteli minulle: ”Poika, sinä et tiedä miten kovassa seurassa olet.”
Apple muutti pelin
Vuonna 2007 maailma muuttui. Nokian osalta muutos oli alkanut jo aiemmin, mutta lopullisen niitin iski Apple. iPhone oli jotain aivan muuta kuin kännykkämaailma oli koskaan nähnyt. Alkeellinen 2G-puhelin 3G-maailmassa, eikä siinä ollut edes insinöörien maailmankuvan perustaa, nappuloita. Ja silti yhtäkkiä kaikki halusivat sellaisen. Ja kaikki halusivat myös ruveta tekemään sellaisia. Mistä Apple ja Steve Jobs keksivät tämän? Jotkut sanovat, että Oulusta. Täällä kehitettiin 2000-luvun alussa Microcellin ja Jyrki Hallikaisen rahoilla laite, joka oli lähes yhtä ällistyttävä kuin Nokia Communicator vain kuusi vuotta aiemmin. MyDevice-nimeä kantanut kapula reagoi käden liikkeeseen, sen näyttöä saattoi zoomata, ja siinä oli nappuloiden sijaan kosketusnäyttö. Mutta siitä ei tullut maailmanmenestystä.
Mitä olisi voinut tapahtua?
MyDevicen kaltaisia menestystarinan aihioita mahtuu Ouluun enemmänkin. Mutta vain harva niistä on yltänyt maailmalle, edes pienessä mittakaavassa. Kun minulta pyydettiin juonellista fiktiota Oulun IT-historiasta kertovan näyttelyn pohjaksi, tiesin heti mistä halusin kirjoittaa. Maailmanluokan laitteesta, joka kehitettäisiin Oulussa, ja josta todella räjäyttäisi potin. Ja niin syntyi Raakku. Sotkamolaisen Toivo Ruokon osaamisesta, tahdosta ja unelmista kehittynyt laite, joka osaa tulkita ihmisen aivokäyriä ja vieläpä löytää niille vastinparin, täydellisen sielunkumppanin.
Raakussa olisi voinut olla helmi
Raakun syntyhistoriassa on paljon yhtymäkohtia todellisiin Oulun tapahtumiin. Ja tietyssä mielessä Raakku todella olisi voinut syntyä täällä, ainakin osaamisen puolesta. Otin Raakun kehittelyssä pieniä kaunokirjallisia vapauksia. Toivo Ruokon oivallus käyttää Raakku-mittareita Nokian gsm-matkapuhelimien oheislaitteina ei olisi ollut 1990-luvulla mahdollista, koska Nokia ei koskaan avannut puhelimiensa ohjelmistorajapintaa muille toimittajille. Ja aivosähkökäyrien lukeminen vaatii edelleen melkoisen järeitä laitteita – 1990-luvulla huoneen kokoisia, joten Raakun algoritmit kehittänyt Matti oli todellinen aikaansa edellä oleva nero. Mutta… tietyin edellytyksin… miksipä ei?
Taidemuseovierailu on aina seikkailu. Joskus se yllättää, joskus pettää, joskus itkettää, joskus naurattaa. Mutta aina sinne kannattaa poiketa, sillä yleensä ei tiedä, mitä on vastassa. Tuttukin taiteilija voi tarjota jotain kokonaan uutta. Näytönpaikka-näyttely yhdistää historiaa ja fiktiota, mikä yleensä on kiehtova konsepti missä tahansa lajissa. Monimuotoisen kokonaiselämys, joka yhdistää ääntä, esineistöä, elokuvaa, sarjakuvaa ja oikeastaan ihan kaikkea, on näyttely jota ei kannata jättää väliin. Oulun IT-maailma on näyttelynsä ansainnut.
Antti Leikas
Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa -näyttelyn käsikirjoittaja