Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
29.8.2017 klo 16:18 Luupin viestintä

Hugo Simbergin grafiikasta ja elämästä

Aloitin Simbergin grafiikan keräämisen piruista: Piru on kuollut, Piru kiikussa ja Viulunsoittaja jaalassa (viulisti kun olen). Siihen sen piti sitten loppuakin, mutta hänen luonteenpiirteensä, iloinen ja avoin seuraihminen, mutta myös itseensä sulkeutunut mietiskelijä, saivat minut jatkamaan Hugoon tutustumista ja hänen grafiikkansa keräämistä. Henkinen yksinäisyys oli hänelle voima, joka auttoi ponnistuksia oman tien löytämiseksi, mutta epäilyksen hetkinä se johti helposti masennukseen. Kronologisesti kattava kokoelma käsittää yli 25 etsausta sisältäen Hugon ensimmäisen ja viimeisen työn sekä kaikki aihepiirit: pirut, kuoleman, maisemat ja ihmishahmot.

Taiteilijaelämää

hugo-simberg-omakuva-iii-1897Hugon perheessä harrastettiin paljon piirustusta ja maalaamista sekä pianonsoittoa, jotka kuuluivat säätyläisperheiden luvallisiin harrastuksiin. Niitä opetti isolle lapsilaumalle isän sisar, Alexandra, jonka johdolla he oppivat myös lukemaan ja kirjoittamaan. Kesät Hugo vietti herraskartanomiljöössä Niemenlautan tilalla lähellä Viipuria. Siellä hän tutustui monien töidensä hahmoihin:  Haka-Jussiin, luutamummoihin ja moniin kansantyyppiensä malleihin. Hugolla oli Niemenlautassa paljon lemmikkiläimiä: pöllö, lokinpoikanen, kettu, jäniksenpoikasia, käärmeitä, hiirihaukka, oravia, kukko, liito-orava, tikka ja Pelle-apina, joiden seurassa hän saattoi kehitellä omaa ainutlaatuista maailmaansa.

Hugo muutti vuonna 1895 Ruovedelle Gallen-Kallelan oppilaaksi. ”Kahden kuukauden ajan kärsin aika lailla, sillä asuin kurjassa talonpoikaistalossa, missä sain hyvin primitiivistä ruokaa ja kärsin monista muista epämiellyttävistä seikoista.” Vastukset olivat kuitenkin pientä sen rinnalla, että hän pääsi työskentelemään juuri niin kuin halusi. Hän eteni kohti symbolismia ja monista aiheista alkoivat tiivistyä kuolema ja piru-parka, joista Simbergin taide sai tehokkaimman kasvuvoimansa.

Gallenin vaikutus oli ennen kaikkea rohkaisevaa. Tärkeäksi muodostui häneltä saatu oppi. Gallen oli juuri palannut Englantiin ja Saksaan tekemiltään matkoilta, joissa hän oli tutustunut aikaisemmin meillä käyttämättömiin taiteellisiin menettelytapoihin. Simbergin taiteelliselle kehitykselle suorastaan ratkaisevaksi muodostui temperamaalauksen ja puupiirrännän sekä ennen kaikkea etsauksen oppiminen.  Vuonna 1897 Hugo kirjoitti kotiväelleen: ”Olen ihastunut etsaukseen ja näen siinä aivan uuden mahdollisuuden toteuttaa pieniä suunnitelmiani.” Vaikka Hugo oli tehnyt jo useita merkittäviä ja arvostettuja töitä, Blenda-sisko kirjoitti Hugolle samoihin aikoihin: ”Et taida ollenkaan ajatella kuinka vaikeaa on isä-raukalla on. Neljä suurta poikaa, jotka eivät ansaitse mitään ja lisäksi kolme mihinkään kelpaamatonta tyttöä. Yksi ansaitsee ja kolmetoista syö, se on, kuten hyvin ymmärtänet, hieman epätasainen suhde.”

Hugo teki Gallenin suosituksesta opintomatkan Lontooseen, mutta ympäristö ei inspiroinut häntä. Englantilainen teollisuus sai häneltä paremman arvolauseen kuin taide. Lontoosta matka jatkui Pariisiin, ”huviretkiin taiteen aarrekammioihin”, joissa Hugo sai iloisen työvireensä takaisin. Ja Pariisista Italiaan. Maailmanmiehenä Hugo ei Firenzen karnevaaleissa 1897 halunnut jäädä paikkakuntalaisia huonommaksi ilonpidossa. Hän pukeutui ”neekeriksi”, pani vyöhönsä yksikorvaisen astian, jossa oli valkoista maalia ja ajoi komeasti umpivaunuissa kaupungin katuja. Kun utelias karnevaaliyleisö tirkisteli vaunujen ikkunasta ”afrikkalaista”, hän kastoi suuren maalarinsiveltimen väriin ja sutaisi sillä lähinnä tungeskelevien naamat valkoisiksi. Sellaista ilonpitoa ei Firenzen poliisi kuitenkaan enää ymmärtänyt, vaan pisti taiteilijan putkaan.

Masennustilojen vuoksi Hugo matkusti hengenvaaralliselle matkalle Kaukasus-vuorten yli 1899. Ote matkakirjasta: ” Monta yötä makasin siellä Kaukasian vuorilla paljaan taivaan alla ja tunnustelin levottomana. Oliko maalarinsuoneni lakannut kokonaan sykkimästä, sillä heikkoja ja himmeitä olivat ne elonmerkit, joita se siellä antoi. Luulin, etten enää koskaan maalaisi, tunsin välitöntä halua kirjoittaa, en enää tarttua väreihin ja siveltimeen.”

Masennuskaudet johtuivat useimmiten epäonnistuneista rakkaussuhteista, sillä vaikka Hugo oli aateliset käytöstavat omaava, pitkä, komearyhtinen ja kasvonpiirteiltään suomalaisesta tyypistä poikkeava, niin hänen taiteilijaluonteensa saattoi olla naisystäville liikaa.

1900-luvun lopulla Gallenin ja Eckellin ympärille ryhmittynyt Helsingissä asuvien kuvataiteilijoiden ryhmä perusti oman näyttelytilan. Avajaisnäyttelyssä olivat esillä Gallen, Järnefelt, Halonen, Enckell, Blomstedt, Simberg sekä arkkitehdit Gesellius, Lindgren ja Saarinen. Hugo teki työskentelylleen tiukan päivärytmin, joka alkoi kävelyretkellä tai voimistelulla. Se sai aikaan hyvän työvireen ja laajan tuotannon.

Omaperäistä symbolismia – piruja ja kuolema

hugo-simberg-talonpoika-ja-kuolema-taivaanportilla-1902-lrHugon taide edustaa suomalaista symbolismia omaperäisimmillään. Pirut olivat läsnä tavallisten ihmisten elämässä, piru- parka esti emännän keittoa palamasta pohjaan, kiikutti lapsia ym. ja kyläläisten suru oli suuri kun piru kuoli. Yhtälailla piru saattoi pyytää emännältä maitoa kaksosilleen. Kuolema oli myös kaunis ja jopa hellä hahmo. Hänen tehtävänsä oli saattaa kuoleva ns. välitilaan ennen lopullista kuolemaa. Hän saattoi talonpojan taivaan portille, pyysi kuvaa viikatteeseensa, otti avantoon hukkuneen tytön hellästi käsivarsilleen ja saattoi hänet eteenpäin. Ihmishahmot löytyivät lähipiiristä lukuun ottamatta Tampereen Tuomiokirkon freskoa, jonka pojat olivat tamperelaisia pikkupoikia.

Monien pettymysten vuoksi naissuhteet olivat Hugolle arka asia. ”Eroottinen aines puuttuu Simbergin töistä melkein tyystin. Aihe ei ollut hänelle kuitenkaan vieras. Päinvastoin hänellä oli jo ensimmäisistä opiskeluvuosistaan lähtien riittävästi kokemuksia Venuksen palvonnasta.”

Teksti: Ismo Sirén
Lähteet: Sakari Saarikivi: Hugo Simberg, Elämä ja tuotanto WSOY Helsinki 1948
Kuva: Hugo Simberg, Omakuva III, 1897
Kuva: Hugo Simberg, Talonpoika ja Kuolema taivaanportilla, 1902

ismo

Ismo Sirén esittelee Suomalainen elegia -näyttelyn ja kertoo Hugo Simbergin elämästä ja taiteesta Oulun taidemuseossa 10. syyskuuta kello 14. Näyttely on esillä 17. syyskuuta saakka.

X

Arkisto

lokakuu 2023

syyskuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

19.3.2024