24.5.2016 klo 13:39 Luupin viestintä

15-vuotias Kierikki – riehakas teini-ikäinen

Yli-Iin Kierikkikeskus vihittiin käyttöön 9.9.2001.  Tämän riehakkaan teinin täyttäessä 15 vuotta, voidaan katsoa sen syntymää ja vauhdikasta taivalta.

Kierikkikeskuksen synty oli näin jälkeenpäin katsottuna käsittämättömän nopea, tehokas ja onnekas.  Toukokuussa 1993 Oulun yliopiston opiskelijat lehtori Pentti Koivusen johdolla tekivät retken Kierikkiin, joka oli tuolloin arkeologisesti unohdettu kohde. Sattuma johdatti heidät rakennustyömaalle, joka oli täynnä kivikautisia löytöjä, mikä johti merkittävän Kuuselankankaan asuinpaikan esilletuloon. Jo samana vuonna kankaalla olivat kaivaukset käynnissä.  Siitä lähtien Kierikissä onkin kaivettu vuosittain suomalaisten ja kansainvälisten tutkijoiden toimesta. Läheisen Purkajansuon suolöytöpaikan merkitys huomattiin samaan aikaan ja kaivaukset alkoivat siellä 1996.

Kierikin löydöt tulivat oikeaan aikaan ja paikkaan.  Professori Kyösti Julku ehdotti vuonna 1995 Kierikkiin arkeologisen keskuksen perustamista ja jo saman vuoden joulukuussa Yli-Iin kunnanvaltuusto perusti Kierikkiprojektin, joka toimi projektipäällikkö Minna Korolaisen johdolla aina vuoden 1999 loppuun, jolloin hanke oli saavuttanut tavoitteensa. Toimintaverkosto oli rakennettu opaskursseineen ja lukuisine muine toimineen. Julkisuutta puolestaan saatiin kaivausten lisäksi 2000 vierasta vetäneillä arkeologian päivillä. Lisäksi järjestettiin myös 141 ehdotusta vetänyt arkkitehtikilpailu. Ja kaiken huipuksi onnistuttiin houkuttelemaan ympäristökeskus mukaan toimintaan, hankkimaan valtion rahoitus päärakennukseen ja saatiinpa vielä Tielaitos siirtämään Pahkalantietä puoli kilometriä, jotta raskas liikenne siirtyisi pois talon edestä.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus oli jo vuonna 1997 aloittanut EU-rahoituksella vuoteen 2004 kestäneet ulkoalueen rakentamiset, joihin kuuluivat: kivikauden kylä huoltorakennuksineen, yli kilometrin mittainen lankkupolku, muinaiskalastusleiri ja loppurutistuksena vuonna 2004 rakennetun hotellin ympäristötyöt lammen ruoppauksineen. Päärakennuksen peruskivi muurattiin jo 5.6.2000 ja 13 kilometriä hirttä niellyt talo perusnäyttelyineen valmistui runsaassa vuodessa.

Rohkeutta ja määrätietoisuutta

Kun tätä vauhtia ja parissa vuodessa hankittua vajaan 5 miljoonan euron investointeja katsoo vuoden 2016 perspektiivistä, ei voi muuta kuin ihmetellä ja ihailla 2000 asukkaan Yli-Iin kunnan rohkeutta ja määrätietoisuutta. Kunta oli päättänyt vetää alkuperäisen suunnitelman loppuun saakka ja sen mukaisesti rakensi pääosin omilla rahoillaan vuonna 2004 hotelli- ja kokoustilat päärakennuksen yhteyteen.  Kaikkiaan Kierikkiin ja sen investointeihin on nyt käytetty yli 10 miljoonaa euroa.

Itse muualta Kierikkiin kesällä 2000 töihin tulleena voin katsoa toimintaa ulkopuolisin silmin ja käsitykseni mukaan menestykselle oli kaksi selitystä: kunnanjohtaja Anneli Mehtälän valtaisa tahtotila ja sitoutuminen sekä loistava ajoitus. Suomi oli 1995 liittynyt EU:hun ja rahoitusta työllistäviin, isoihin ympäristöhankkeisiin oli helposti saatavissa, mikä mahdollisti ympäristökeskuksen mukaantulon. Yli-Ii oli myös tarpeeksi ”köyhä” kunta korkeine työttömyyslukuineen, mikä mahdollisti valtion tuen päärakennukseen. Tuolloin myös Museovirasto sai erillistä työllisyysrahaa kaivauksiin ja koko hanke oli niin ainutlaatuinen jättimäisine hirsirakennuksineen, että se sai helposti myös kansainvälistä julkisuutta.

Alkukauden huuma jatkui avautumisen jälkeen niin, että jo vuosina 2001–2002 päärakennus sai kaksi arkkitehtuuripalkintoa ja vuonna 2003 peräti kolme eurooppalaista kulttuuripalkintoa, joista Suomen ensimmäinen Europa Nostra Grand Prix on merkittävin. Kävijöitä Kierikki houkutti runsaat 20 000 vuosittain ja koululaisia vieraili alusta alkaen yli 4000 vuositasolla.

Kierikin osalta myös upea hirsiarkkitehtuuri sai ansaittua huomiota, olihan talo valmistuessaan Pohjoismaiden suurin hirsirakennus. Tämä kahden eri maailman, arkeologisen menneisyyden ja suomalaisen mutta vahvoja kansainvälisiä vaikutteita saaneen hirsirakentamisen, yhdistäminen tekee Kierikistä Kierikin.

Vauhti oli avajaisten jälkeen 2000-luvulla kovaa, ehkäpä liian paljon tuli liian nopeasti.  Kierikin pieni henkilökunta hoiti perustoimintoja tuhansine koululaisvierailuineen, kahdeksan EU-hanketta, joista neljä kansainvälisiä, pyöritti siinä sivussa hotellia ja ravintolaa, ohjelmapalvelua ja mittavaan markkinointia kansainvälisten yleisökaivausten lisäksi. Kun huomiota mm. kansainvälisten palkintojen ja vierailujen muodossa tuli niin paljon ja niin nopeasti, ei kaikkia mahdollisuuksia pystytty hyödyntämään sataprosenttisesti. Kestävän toiminnan rakentaminen vaatii vastuunkantoa, pitkäjänteisyyttä ja ihmisiä jotka pysyvät. Jos resursseina on vain pari vakituista, on pysyvä kehittäminen vaikeaa.

Pienikin pärjää

Nyt on turha jossitella, koska tärkeimmät asiat eli upea päärakennus, hotelli- ja kokouspalvelut, ravintola, jatkuvasti uusittu kivikauden kylä ja itse muinaisjäännökset jatkuvine tutkimukseen ovat edelleen tässä ja nyt. Kierikki on edelleen kansainvälinen, eikä sitä ole minnekään unohdettu.

Kierikin nykytoimintaa katsoen olemme edelleen samassa nousukauden huumassa. Kierikissä on paljon mahdollisuuksia, minkä vastikään päättynyt OpenArch-projekti selvästi todisti. Nämä mahdollisuudet on vain osattava hyödyntää. Kierikki tarvitsee pysyviä resursseja ja tukea pitkäjänteiselle työlle.

Oulun kaupunki sai kuntaliitoksessa Kierikin ja samalla sen palkitun arkkitehtuurin, kokoustilat ja hotellit palveluineen sekä upean toimintahistorian, jolla on näytetty, että pienikin pärjää. Omaan historiaan ja luontoon voidaan panostaa ja samalla tehdä siitä iloista tarjontaa riehakkaan 15-vuotiaan innolla. Vaikka Kierikki on Luupin kohteista nuorin, sillä on jo vahvat näytöt osaamisestaan. Se tähtää tulevaan, vaikka pohjaa menneeseen. Tämä tekee siitä arvokkaan osan tulevaisuuden Oulua.

Teksti: intendentti Leena Lehtinen