10.4.2015 klo 11:26
Halinaattori
Taidemuseon ikkunasta avautui Checkpoint Leonardo-näyttelyn aikana valitettavan usein vain harmaan ankea talvisää räntäsateineen. Sisäpuolella siitä ei onneksi ollut tietoakaan, päinvastoin. Ilo ja ihmetys huokuivat niiden tuhansien lasten ja nuorten olemuksesta, jotka kuhisivat teosten ympärillä.
Teosten ääreen oli mahdollista paitsi pysähtyä näkemään ja kuulemaan, niin myös solahtaa syliin ja sisään, tai kokemaan oma heijastuksensa alati muuntuvana unenomaisena kuvana seinällä.
Lasten pohjaton uteliaisuus herätti näyttelyssä visaisia kysymyksiä: Miksi merenneito itkee (Merenneidon kyyneleet, Tuula Närhinen)? Onko teltassa purukumitähdistö? (Sylkäisty avaruus, Timo Heino)? Olenko unessa aave (Matrix Layer, Tuula Partanen)? Vastauksia haettiin yhteisen toiminnan kautta Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen-, luokan- sekä aineenopettajaopiskelijoiden opastuksella. Noin kuukauden aikana he ohjasivat viisikymmentäviisi, kouluille ja oppilaitoksille suunnattua taiteellista tiedepajaa tai tieteellistä taidepajaa, riippuen opiskelijoiden orientaatiosta.
Moni aamu alkoi ’Herää pahvi’ -pajalla, tai jos se tuntui turhan räväkältä, niin mahdollisuus oli roikkua vielä hetki ’Varjona unen rajamailla’, ennen kuin pääsi ratkomaan ’Taidemuseon Mysteeriä’ tai selvittämään kuka on tuo ’Muukalainen pinnan alla’. Joissakin pajoissa jouduttiin toteamaan, että ’Minut on ryöstetty’. Arvoitukset ratkesivat sormenjälkiä tutkimalla, karttojen ja kompassien avulla suunnistamalla sekä mitä mielikuvituksellisimpien toimintojen kautta.
Pajoissa maalattiin kasviväreillä, kokeiltiin erilaisia kollaasitekniikoita, muovailua, kaupunkisuunnittelua ja rakentamista. Pienet tarinat kuvitettiin varjoteatterin keinoin tai tehtiin lyhytelokuvia kuvitteellisten, itse luotujen ’härpäkkeiden’ avulla. Myös mielen rauhoittamista sai harjoitella rentoutushetkessä tai kokeilla tuntoaistiensa luotettavuutta side silmillä.
Pajatyöskentelyssä yhdistyi Leonardo da Vincin perintö; taiteen ja tieteen liitto. Ne synnyttivät oivalluksia maailmaamme kannattelevista fysiikan laeista, kuten veden pintajännityksestä, eri aineiden kemiallisista rektioista, tai siitä miten sähkö syntyy. Lamppu syttyi Valon perusilmiöitä – pajassa aivan oikeasti, mutta varmasti myös kuvainnollisella tasolla Mitä jätämme jälkeemme -, ja Kierrätys -pajoissa, joissa osallistujat joutuivat konkreettisesti vastakkain myös niihin haittailmiöihin, joita keksintömme ovat aina da Vincin ajoista alkaen tuottaneet.
Checkpoint Leonardo näyttely herätti osallistujissa ihmetyksen siemenen ja vastasi parhaimmillaan nerokkaalla oivalluksella: Tämähän on Halinaattori, totesi eräs pieni Leonardon jälkeläinen Petri Eskelisen teoksen, (Halauksen mekaniikkaa) sylissä.
Teksti ja kuvat: Tuuli Lähteenmäki