27.3.2015 klo 9:01
Ripustuspäiväkirja
Heikki Marilan näyttely Kukkia ja perkeleitä oli esillä Helsingin Taidehallissa kesällä 2014. Näyttely oli rakennettu siten, että se tarjosi retrospektiivisen katsauksen Marilan taiteeseen hänen varhaisimmista teoksistaan uusiin, näyttelyn alla valmistuneisiin.
Taidehallin ohella Marilan uusia teoksia nähtiin myös Korjaamon galleriassa Helsingissä. Kaikkiaan esillä oli runsaat 60 teosta tai teosryhmää noin 25 vuoden ajalta.
Näyttely suunniteltiin alun perin kiertonäyttelyksi. Helsingin ja Oulun jälkeen se siirtyy kesäksi 2015 Wäinö Aaltosen museoon Turkuun.
Vaikka näyttelyillä on yhteinen nimi, kyseessä on kolme erilaista kokonaisuutta. Oulusta on jätetty pois Marilan varhaistuotanto ja siirretty painopistettä hänen viimeaikaiseen tuotantoonsa. Mukana on myös muutamia aivan uusia maalauksia, niin tuoreita, että öljyväri niiden pinnassa on tuskin kuivunut. Turussa, Marilan kotikaupungissa, näyttely tulee olemaan vielä laajempi kuin Helsingissä.
Näyttelyn kuraattorille vaihtuvat teokset ja esityspaikkojen ominaisuudet ovat haaste. Hänen tehtävänään on koota kulloisestakin materiaalista mielekäs ja tasapainoinen kokonaisuus, joka valottaa taiteilijan tuotannon kehityslinjoja ja samalla tuo esiin jokaisen esille valitun teoksen parhaalla mahdollisella tavalla.
Pohjapiirustukset ja valokuvat näyttelytiloista ovat olemassa. Paljon voi suunnitella etukäteen, mutta mitään ei kannata lyödä lukkoon. Taideteokset ovat kuin eläviä olentoja ja reagoivat herkästi muuttuviin esitysolosuhteisiin.
Tätä kirjoittaessani avajaisiin on kaksi viikkoa. Vaikka Oulun lähtevät teokset on valittu ja niiden todennäköiset paikat museossa moneen kertaan mietitty, on varauduttava yllätyksiin ja oltava valmis muuttamaan mieltä. Kortit on jaettu ja niillä on pelattava. Mutta miten, se ratkeaa paikan päällä.
*
Teosten alustava sijoitus osoittautui onnistuneeksi. Teimme taiteilijan kanssa muutamia vähäisiä muutoksia ja jätimme pois yhden näyttelyn vanhimmista maalauksista. Pääsimme aika pian säätämään teosten paikat niin pitkälle, että näyttelymestari saattoi aloittaa varsinaisen ripustustyön.
Ainoa ongelma oli 16-osainen Martti Lutheria käsittelevä maalaussarja, joka laskelmiemme mukaan tuskin olisi mahtunut sille tarkoitetulle väliseinälle. Mietimme erilaisia vaihtoehtoja, joista paras oli ripustaa seinälle vain kaksitoista Lutheria. Koska ensimmäinen työpäivä oli jo kallistumassa iltaan, jätimme ratkaisun seuraavaan aamuun.
Tämä kannatti. Aamulla syntyi uusi ratkaisu, joka tuntui lähes itsestään selvältä. Siirsimme yhden ison maalauksen väliseinälle ja kaksi pientä Kristus-aihetta toiseen näyttelysaliin. Näin yksi museon suuren salin pitkistä seinistä vapautui Luthereille, jotka kokosimme pitkäksi vaakariviksi. Kristus-aiheet löysivät paikan ison Schmerzensmann-teoksen vierestä ja tekivät huoneesta hieman pääsiäishenkisen kokonaisuuden. Marilan uudet maalaukset asettelimme entiseen museokauppaan Kasarmintien puolelle, huoneeseen johon ne sopivat erinomaisesti.
Kaikki oli nyt kohdallaan, ja itse asiassa paljon paremmin kuin aluksi uskalsimme odottaa.
Kun astuu suoraan museon suureen saliin ja lähtee kiertämään teoksia myötäpäivään, aloittaa siis suurista omakuvista, ohittaa Lutherien rivin ja jatkaa alakerran pienempiin saleihin, näyttelyn näkee lähes tarkalleen samassa järjestyksessä kuin esillä olevat teokset ovat valmistuneet.
Toinen ripustuspäivä oli päättymässä, teokset seinällä ja tekijät tyytyväisiä. Tässä vaiheessa kuraattorin työ on oikeastaan takana päin. Kun valaistus on vielä säädetty ja teoslaput paikallaan, näyttely on valmis vastaanottamaan yleisönsä.
Taiteilija mielii tässä vaiheessa jo työhuoneelleen. Näyttelytilat Turussa ovat Helsinkiä ja Oulua paljon suuremmat, ja hänen haaveenaan olisi tuoda esiin taas aivan uusia maalauksia.
Teksti: Timo Valjakka, Kukkia ja perkeleitä -näyttelyn kurattori