Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
1.9.2014 klo 13:49 Luupin viestintä

Sanna Koivisto eheytyy eläinten läheisyydessä

Taiteilija Sanna Koivisto kertoo koiristaan Jöllistä ja Metkasta sekä monesta muusta merkittävästä koiraystävästä.  Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa taidemuseolla lokakuussa avattavan Häntä pystyyn! – terveisin kissat ja koirat -nykytaidenäyttelyn taiteilijat kertovat omasta suhteestaan lemmikkiinsä.

Mitä lemmikkejä sinulla on?

OLYMPUS DIGITAL CAMERATällä hetkellä minulla on kaksi ranskanbuldoggia, äiti ja tytär, Jölli ja Metka. Metka on ensimmäinen kotona syntynyt koirani. Kaikkiaan Metka on järjestyksessä 11. koirani.

Hankin ensimmäisen oman koirani 1977 saatuani veistosmyynnin Lahden taidemuseoon koulun (Lahden taideinstituutti) lopputyönäyttelystä. Sain 1500 markkaa ja sillä ostin  ensimmäisen koirani, labradorinnoutaja Emman Porvoosta. Sen jälkeen muutti saksanpaimenkoira Beera Emman kaveriksi. Beera olikin hyvin sairas koira ja jouduin lopettamaan sen jo nuorena.

Beeran jälkeen tuli dobermanni Keiju perheeseemme. Lisäksi meille muutti 1-vuotias tanskandoggi Masteri. Se oli menossa lopetettavaksi vaikeiden kotiolojen vuoksi. Sillä oli luonnevaurio, eikä se oppinut luottamaan muihin ihmisiin. Sekin piti lopettaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA Koirista luopuminen on aina ollut yhtä tuskaa. Pitkälle jalostamisen myötä, niille on tullut jos minkälaista vaivaa ja suurin osa on täytynyt lopetta alle 10-vuotiaina.

Viides koirani oli bokserityttö Manti, jolla oli kaverina tanskandoggi Gilda, joka menehtyi 4-vuotiaana suolikierteeseen. Gildan jälkee tuli Sani-doggi, jonka sydän kesti vain 3-vuotiaaksi. Isäni sairastuttua siirtyi hänen labbis-tyttönsä Annukka meille.

Seitsemäs koirani oli Nasu (bostoninterrieri), joka matkusti meille Slovakiasta. Sille tuli ranskanbuldokki Jölli kaveriksi. Kävi kuitenkin niin, että kun Jölli kasvoi, alkoi Nasu sitä pomottamaan sillä seurauksella, että ne eivät enää voineet asua yhdessä meillä. Tuli niin pahoja yhteenottoja, että oli silmät puhjeta Nasulla. Nasu sai onneksi hyvän kodin aikuisen poikani Joonan luota.

Jölli sai 8 pentua 4 vuotta sitten. Niistä Metka sai jäädä kotiin äitinsä kanssa. Sanon ”tytöille”  joka päivä:  ”Älä millonkaan kuole” . Näin valmistan itseäni siihen kamalaan luopumisen hetkeen.

Miten kuvailisit lemmikkejäsi?

Jölli-emo on uskollinen, yksinkertainen,  jästipää. Se haluaisi heti tapella toisten koirien kanssa (bulldogit on jalostettu taistelukoirista). Tyttärensä Metka on äitiään paljon kookkaampi ja pidättyvämpi uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan.

Voi sanoa, että jos Jöllillä pyörii yksi herne korvien välissä niin Metkalla jopa kaksi. Metka on selvästi pohtija ja oivaltaja. Se menetti kesällä 2013 kuulonsa ja sen jälkeen nuuskuttaminen on korvannut kuuloaistin.

Mitä lemmikit merkitsevät sinulle?

Olen sillä tavalla kai rikkinäinen ihminen, että koen eheytyväni, kun minulla on eläin tai useampi lähelläni. Saan olla tärkeä jollekkin. Heti aamusta kaksi ruskeaa silmäparia tuijottaa kysyvästi minua, että mitä nyt tehtäis. Saan niiden tarkkailusta ja leikkimisestä niiden kanssa hyvää mieltä. Tulee myös liikuttua säännöllisesti aamua iltaa, joka päivä, koirien kanssa. On toki huolta ja kustannuksia, milloin minkäkin vaivan takia.

sanna4Merkittävin hetki?

Surullisinta on koiran kärsiminen. Hyviä ja merkittäviä hetkiä on kuitenkin paljon. Hienointa oli pentujen syntyminen ja koirapentueen kehityksen seuraaminen. Katsoa kuinka koiraemo huolehtii lapsistaan. Tietenkin oma vastuu ja työmäärä oli melkoinen mutta se oli kokemuksena niin hieno, että kannatti kokea kerran eläessä.

Pidän myös merkittävänä sitä, miten ihania ihmiskontakteja olen eläinteni kautta saanut. Eläinystävät ovat helposti myös sukulaissieluja ja heidän kanssaan on ihana jakaa kokemuksia koirien kanssa ja yleensäkin elämästä.

Miten koira on vaikuttanut taiteeseeni?

Tottakai eläimiä tarkkaillessa on tullut monenlaisia teosideoita eri tekniikoilla toteutettuna. Rakastan piirtämistä, joten piirustuksia. Ensimmäinen pronssiveistos-sarjanikin oli koira-aiheinen.
Pentujen syntymän jälkeen pidin oikein ”koiranäyttelynkin” Oulussa Neliö-galleriassa, keväällä 2010. Esillä oli muun muassa keraamisia veistoksia ja akvarelleja.

Mitä annettavaa taiteella on eläimille?

Kyllähän se niin on, että jos leipä (koiranruokakin )tulee taiteesta, taide tulee tärkeäksi siinä mielessä koiruillekkin.

X

Arkisto

lokakuu 2023

syyskuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

19.3.2024