1.9.2014 klo 13:49
Sanna Koivisto eheytyy eläinten läheisyydessä
Taiteilija Sanna Koivisto kertoo koiristaan Jöllistä ja Metkasta sekä monesta muusta merkittävästä koiraystävästä. Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa taidemuseolla lokakuussa avattavan Häntä pystyyn! – terveisin kissat ja koirat -nykytaidenäyttelyn taiteilijat kertovat omasta suhteestaan lemmikkiinsä.
Mitä lemmikkejä sinulla on?
Tällä hetkellä minulla on kaksi ranskanbuldoggia, äiti ja tytär, Jölli ja Metka. Metka on ensimmäinen kotona syntynyt koirani. Kaikkiaan Metka on järjestyksessä 11. koirani.
Hankin ensimmäisen oman koirani 1977 saatuani veistosmyynnin Lahden taidemuseoon koulun (Lahden taideinstituutti) lopputyönäyttelystä. Sain 1500 markkaa ja sillä ostin ensimmäisen koirani, labradorinnoutaja Emman Porvoosta. Sen jälkeen muutti saksanpaimenkoira Beera Emman kaveriksi. Beera olikin hyvin sairas koira ja jouduin lopettamaan sen jo nuorena.
Beeran jälkeen tuli dobermanni Keiju perheeseemme. Lisäksi meille muutti 1-vuotias tanskandoggi Masteri. Se oli menossa lopetettavaksi vaikeiden kotiolojen vuoksi. Sillä oli luonnevaurio, eikä se oppinut luottamaan muihin ihmisiin. Sekin piti lopettaa. Koirista luopuminen on aina ollut yhtä tuskaa. Pitkälle jalostamisen myötä, niille on tullut jos minkälaista vaivaa ja suurin osa on täytynyt lopetta alle 10-vuotiaina.
Viides koirani oli bokserityttö Manti, jolla oli kaverina tanskandoggi Gilda, joka menehtyi 4-vuotiaana suolikierteeseen. Gildan jälkee tuli Sani-doggi, jonka sydän kesti vain 3-vuotiaaksi. Isäni sairastuttua siirtyi hänen labbis-tyttönsä Annukka meille.
Seitsemäs koirani oli Nasu (bostoninterrieri), joka matkusti meille Slovakiasta. Sille tuli ranskanbuldokki Jölli kaveriksi. Kävi kuitenkin niin, että kun Jölli kasvoi, alkoi Nasu sitä pomottamaan sillä seurauksella, että ne eivät enää voineet asua yhdessä meillä. Tuli niin pahoja yhteenottoja, että oli silmät puhjeta Nasulla. Nasu sai onneksi hyvän kodin aikuisen poikani Joonan luota.
Jölli sai 8 pentua 4 vuotta sitten. Niistä Metka sai jäädä kotiin äitinsä kanssa. Sanon ”tytöille” joka päivä: ”Älä millonkaan kuole” . Näin valmistan itseäni siihen kamalaan luopumisen hetkeen.
Miten kuvailisit lemmikkejäsi?
Jölli-emo on uskollinen, yksinkertainen, jästipää. Se haluaisi heti tapella toisten koirien kanssa (bulldogit on jalostettu taistelukoirista). Tyttärensä Metka on äitiään paljon kookkaampi ja pidättyvämpi uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan.
Voi sanoa, että jos Jöllillä pyörii yksi herne korvien välissä niin Metkalla jopa kaksi. Metka on selvästi pohtija ja oivaltaja. Se menetti kesällä 2013 kuulonsa ja sen jälkeen nuuskuttaminen on korvannut kuuloaistin.
Mitä lemmikit merkitsevät sinulle?
Olen sillä tavalla kai rikkinäinen ihminen, että koen eheytyväni, kun minulla on eläin tai useampi lähelläni. Saan olla tärkeä jollekkin. Heti aamusta kaksi ruskeaa silmäparia tuijottaa kysyvästi minua, että mitä nyt tehtäis. Saan niiden tarkkailusta ja leikkimisestä niiden kanssa hyvää mieltä. Tulee myös liikuttua säännöllisesti aamua iltaa, joka päivä, koirien kanssa. On toki huolta ja kustannuksia, milloin minkäkin vaivan takia.
Surullisinta on koiran kärsiminen. Hyviä ja merkittäviä hetkiä on kuitenkin paljon. Hienointa oli pentujen syntyminen ja koirapentueen kehityksen seuraaminen. Katsoa kuinka koiraemo huolehtii lapsistaan. Tietenkin oma vastuu ja työmäärä oli melkoinen mutta se oli kokemuksena niin hieno, että kannatti kokea kerran eläessä.
Pidän myös merkittävänä sitä, miten ihania ihmiskontakteja olen eläinteni kautta saanut. Eläinystävät ovat helposti myös sukulaissieluja ja heidän kanssaan on ihana jakaa kokemuksia koirien kanssa ja yleensäkin elämästä.
Miten koira on vaikuttanut taiteeseeni?
Tottakai eläimiä tarkkaillessa on tullut monenlaisia teosideoita eri tekniikoilla toteutettuna. Rakastan piirtämistä, joten piirustuksia. Ensimmäinen pronssiveistos-sarjanikin oli koira-aiheinen.
Pentujen syntymän jälkeen pidin oikein ”koiranäyttelynkin” Oulussa Neliö-galleriassa, keväällä 2010. Esillä oli muun muassa keraamisia veistoksia ja akvarelleja.
Mitä annettavaa taiteella on eläimille?
Kyllähän se niin on, että jos leipä (koiranruokakin )tulee taiteesta, taide tulee tärkeäksi siinä mielessä koiruillekkin.