14.7.2014 klo 9:50
Elävä fossiili – Masan tarina
65 miljoonaa vuotta sitten dinosaurusten aikana maahan iskeytyi asteroidi, jolloin suurin osa maapallon eliölajeista tuhoutui. Taivaalle lensi vesihöyryä, tuhkaa ja pölyä niin paljon, ettei auringon valoa päässyt enää maahan. Elämä maapallolla hiljeni mutta vain hetkeksi.
On tavallinen iltapäivä trooppisessa liitukauden metsässä. Velociraptornaaras vahtii muniaan pesänsä lähettyvillä. Yhtäkkiä taivaalle syttyy kirkas valo, joka suurenee ja lähenee. Dinosaurusäiti ei ole koskaan aiemmin nähnyt mitään tämän kaltaista ja pelkää muniensa puolesta. Muutamassa sekunnissa kaikki on kuitenkin ohi.
Miljoonien vuosien aikana mantereet liikkuvat ja löytävät omat paikkansa, ilmasto vaihtelee kylmästä lämpimään ja eliölajisto uusiutuu. Merenpinta laskee ja maa kohoaa. Alkaa uusi aika.
2000-luvun keväisellä Perämerellä on tyyntä, mutta pieneltä luodolta kuuluu outoa ääntä: ”kop kop, kop kop”. Munan sisällä Masa-dinosaurus tahtoo kovasti päästä ulos herättyään miljoonavuotisesta unestaan. Vihdoin kuori halkeaa ja dinonpoikanen haistelee suolaista meren tuoksua. ”Missä minä olen? Entä missä äiti on?”, ihmettelee Masa.
Kuinka ihmeessä Masa onnistui selviytymään liitukauden lopulta nykyaikaan asti? Kun Maata oli kohdannut katastrofi, dinoäidin munat peittyivät läheisen vuoren rinteeltä tulevan mutavyöryn alle. Tämän jälkeen merenpinta nousi ja munat jäivät meren syvyyksiin. Kunnes…
Kuoriuduttuaan Masa ei tiennyt, mitä se olisi tehnyt. Sillä ei ollut kavereita ja se oli yksin oudossa paikassa, saarella meren keskellä. Muutaman viikon saarella asuttuaan Masa huomasi, että lokit lentelivät saaren ohi. Koska uiminen oli Masalle helppoa, se päätti lähteä seuraamaan lokkeja. Uituaan kaksi päivää ja levättyään yhden yön Masa ryömi ylös merestä Nallikarin rannalla. ”Tänne voisin jäädä asumaan”, se ajatteli.
Niin Masasta tuli Oulun asukki. Vaikka se viihtyi erityisesti kallioparkin luolissa, se tunsi olonsa yksinäiseksi. Siksi Masa päätti ottaa selvää, mistä se löytäisi itselleen kavereita. Se tallusteli aluksi Rotuaarilla, sitten Toripolliisin luona ja lopuksi vielä Ainolan puistossa. Joka puolella se tapasi lapsia, jotka tahtoivat silittää sitä ja olla sen kavereita. Masa ihastui ikihyviksi Ouluun ja sen mukaviin lapsiin. Enää sen piti löytää vain vakituinen asuinpaikka. Kun Masa kuuli lapsilta taidemuseolla olevasta Age of the Dinosaur -näyttelystä, se tiesi heti, minne se voisi tehdä pesänsä. Taidemuseolta se pääsisi helposti tapaamaan lapsia ja tuntisi olonsa mukavaksi museon fossiilien ja animatronisten dinosaurusten seassa. Masa selvisi hengissä miljoonien vuosien ajan, aivan kuten nykyajan kilpikonnat ja krokotiilitkin ovat selvinneet. Siksi sitä voi kutsua fossiiliksi, joka elää yhä.
Faktaa Masasta
● Lajiltaan velociraptor. Velociraptorit elivät myöhäisellä liitukaudella 84 – 80 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Mongolian ja Kiinan alueella. Ne olivat saalistajia, jotka söivät muita dinosauruksia ja saattoivat yltää jopa 60 kilometrin tuntinopeuteen juostessaan.
● Toimii Museo- ja tiedekeskus Luupin maskottina.
● Valmistettu ja tilattu Kiinasta.
● Masan sisällä on aina ihminen, joka ohjaa dinon silmiä ja suuta. Häntä elää omaa elämäänsä jousen varassa. Dinossa on neljä minikameraa ja ohjaajalla näyttö, josta voi hiukan seurata ulkopuolen tapahtumia.
● Kokonaisuutta pitää kasassa metallinen runko ja muu materiaali on lateksia.
● Painoa Masalla on liki 30 kiloa, joten pitkät dinoajelut vaativat kuljettajalta kovaa kuntoa.
● Ensiesiintyminen kolme päivää maahan saapumisen jälkeen Helsingin matkamessuilla 2014, jossa suosio oli taattu.
● Nimi Masa tulee Oulun kaupungin ikimatkailumarkkinoija Matti Bäckströmin mukaan.
● Kesällä Masa esiintyy eri tapahtumissa ympäri Oulua ja Suomea.
Teksti: Mona Ahonen