5.6.2014 klo 15:15
Merikaupungin maakrapu
Olen asunut Oulussa koko ikäni: merikaupungissa ja veden äärellä. Tästä huolimatta tai juuri siksi ajattelen asiaa hyvin harvoin. Meri on niin tuttu naapuri, että siihen tulee kiinnitettyä vähän huomiota.
Monien kertoman mukaan meren horisontti on asia, jota ensimmäiseksi kaipaa sisämaahan muutettuaan, enkä ihmettele. Mitä muuta meren taakse laskeva aurinko symboloi, kuin vapautta, tilaa ja uutta alkua ja mahdollisuuksia jossain muualla?
Saanko romantisoida hetken? Ouluahan kehutaan kansainvälisesti kunnostautuneeksi ja kekseliääksi kaupungiksi: voisikohan tähän vaikuttaa juurikin merihorisontin inspiroiva ja lupauksia herättävä vaikutelma? Ajatteleeko rannikon ihminen eri tavalla? Mahdollisesti, mutta joka tapauksessa Perämeri on kiinteä (vaikkakin vellova) osa Oulua ja sen historiallista psyykettä. Ennen vietiin tervaa, nykyään teknologiaa ja innovaatioita. Meri tekee ihmisen monesti rohkeaksi, levottomaksi ja yritteliääksi. Onko se Oulun salaisuus?
Myönnän rehellisesti olevani itse maakrapu. Kokemukseni meristä ovat kovin vähäiset, perinteistä ruotsinlaivaa lukuun ottamatta. Olen joskus käynyt mato-ongella, mutta kalastajatutut ovat hyvin harvassa. En koe kuitenkaan syyllisyyttä, koska aikamme on erilainen, erilaisina kiintopisteineen. Olen ollut tyytyväinen elämääni, eikä minulla ole ollut tarvetta karata ”merille”. Ei ainakaan vielä.
Aihealue kuitenkin kiinnostaa minua selittämättömällä tavalla. Luin vastikään erään runokokoelman, ja erityisesti sen meriaiheiset tekstit jäivät mieleeni vahvasti. Merenkäynnin kaksijakoinen luonne: vapaus ja yksinäisyys, suuri maailma ja eristäytyneisyys, puhuttelevat mieltäni, jota vastakkainasettelut monesti kiinnostavat. Meri on ihmiselle ankara, rankaisten pienistäkin virheistä, mutta se on samalla mahdollistanut lukemattomille toimeentulon, menestyksen ja hyvinvoinnin. Merenkävijöiden lukuisat taikauskoiset tavat ovat yrityksiä hallita hallitsematonta ja arvaamatonta ympäristöä. ”Hyvä renki, mutta huono isäntä” -sanonta pätee tässäkin tapauksessa.
Olenkin iloinen Tietomaan merinäyttelystä, koska se vastaa aihealueen peruskysymyksiin, joita minun olisi ollut noloa kysyä joltain toiselta. Lisäksi evääksi saa yksityiskohtaisempaakin tietoa, jolla voi tilaisuuden tullen hieman briljeerata. Kaikille jotain, luulisin. Merikaupungin maakrapu tuntee jonkin laiminlyödyn liikahtavan sisällään kuullessaan vaikka tarinan Sophia Marian kohtalosta kaupunkimme edustalla. Faktatieto kiihottaa tunnetusti mielikuvitusta.
Ville Ahmala
Ville Ahmala on mukana rakentamassa Tietomaahan syksyllä avautuvaa uutta meriaiheista näyttelyä.