Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
1.12.2017 klo 14:51 Luupin viestintä

Ihan wörtti

OMG, nyt se on ohi! Lähes kuusisataa murrosiän myrskyisissä aalloissa heittelehtivää kahdeksasluokkalaista kävi testaamassa taidetta Oulun taidemuseossa, jolle ennakko-odotustemme mukaan usea nuori nostaisi kai peukun sijasta mieluummin sen keskimmäisen sormen, LOL.

Taidetestaajat – maailman suurin taidearviointi käynnistyi syksyllä 2017. Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden ovat rahoittaneet valtakunnallisen kolmivuotisen hankkeen, joka kuljettaa kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kokemaan ja arvioimaan taidetta. 200 000 nuorta pääsee vierailulle oman lähiseutunsa kulttuurikohteeseen sekä yhteen valtakunnalliseen kohteeseen.  Lähikohteena Oulussa on taidemuseon lisäksi Oulun kaupunginteatteri sekä Oulun Musiikkijuhlat, valtakunnallisena kohteena Helsingin monimuotoiset kulttuurikohteet.

taidetestaajat4

”Aika tylsä Merenneito oli pelottava”

Taidetestaajille tarjottiin Oulun taidemuseossa kokonaisuus, joka piti sisällään etukäteistehtävän, taidemuseovierailun ja jatkotehtävän. Sekä etkot että jatkot jäivät koulujen puolesta valitettavasti lähes olemattomalle huomiolle, joten pääpaino oli museokäynnillä.

Nuoret taidetestaajat tutustuivat Liitos – Luonto uudessa tarkastelussa – näyttelyyn toiminnallisen opastuksen ja taidepajan kautta. Näyttelyä lähestyttiin ilmiöpohjaisesti kuvataiteen, biotaiteen ja biologian näkökulmasta, teemana taiteilijoiden huoli ilmastonmuutoksesta.  Tehtävänä oli mm. arvioida teoksia kuvakorttien avulla ja perustella valintojaan yhteisessä keskustelussa.

taidetestaajat3

Usean nuoren kohdalla odotukset taidenäyttelyssä käynnistä osoittautuivat tyystin erilaisiksi kuin mitä he saivat täällä kokea. Biotaide oli jotain sellaista, mitä he eivät lainkaan osanneet odottaa ja teokset, kuten Teija ja Pekka Isorättyän mekaaninen veistos Merenneito, suorastaan naulitsi nuoret paikoilleen. Näyttely herätti vilkasta keskustelua muovien määrästä merissämme vieden ajatukset ihmisen luontosuhteeseen ja kierrätykseen. Tunnelmiaan nuoret kuvasivat skaalalla: ”mielenkiintoinen ja puhutteleva”, ”mieluummin täällä kuin koulussa”, mutta toki lähes jokaisessa ryhmässä oli muutama, joka kommentoi: ”ei göröst” eli ei kiinnosta.

”Paja oli huippu” ja ”paja oli paras” olivat yleisimmät arvioinnit Mikronautti -taidepajan jälkeen. Pajassa rakennettiin mikroskooppialusta älypuhelimelle, jolla sai ottaa makrokuvia tarjolla olevasta omavalintaisesta materiaalista. Etevimmät rakensivat alustan nopeasti ja ilman apua, luoden upeita ja taiteellisia otoksia linnunsulista, piirilevyistä ja kärpäsen tuntosarvista. Joitain oppilaita sai kädestä pitäen auttaa alkuun, mutta kun he löysivät jujun tekemiseen ja kuvien ottamiseen, ei siitä olisi loppua tullutkaan. Omakohtainen tekeminen oli nuorten mielestä ’ihan parasta’ ja tunti vierähti lopulta liiankin nopeasti.

taidetestaajat2

”Kiitos tästä kokemuksesta”

Miten onnistuimme? No ihan LIT, valtakunnallisessa arviossa saimme kolme ja puoli pistettä viidestä. Se on taidemuseolle hyvä arvio. Parhaimpia pisteitä nelosen pintaan keräsivät teatteriesitykset ja erityisesti komediat. Taidetestaajien nettisivuilta kerättyjen kokemusten ja arviointien mukaan taide Oulun taidemuseossa oli nuorten mielestä nerokasta, vähän outoa, taitavaa, sekavaa ja ajankohtaista. Suurin osa kuvasi tunteitaan sanalla ilo, mutta joidenkin tuntemuksena oli myös hämmennys, rauha, ihan sama ja pärinä. Kokonaisuutta kuvattiin mielenkiintoiseksi ja osan mielestä se oli ’ihan normi’. No tulisiko nuori uudelleen?  Kyllä10 %, Voisin mennä 33 %, Ehkä 39 %, Jos olisi pakko 13 % ja En 2 %. Lue lisää taidetestaajien nettisivuilta.

Arvion taidemuseon vierailusta jätti 222 osallistujaa noin kuudestasadasta, joten kovin aktiivisia kriitikkoja nuoret eivät ole tähän mennessä olleet. Asiaan todennäköisesti vaikutti myös opettajilla oleva vähäinen tieto toimintatavoista. Osa valitti kiireitä, toiset linkin toimimattomuutta, kolmannet tietämättömyyttään.

taidetestaajat5

Vierailun aloitti ja päätti sama koulu. Ensimmäinen kokemus meille vastaanottajille oli kauniisti sanottuna haastava ja viimeinen kokemus, rehellisesti ja ilman ylisanoja, hyvin palkitseva. Oli hienoa huomata, että alun kommelluksiin ja häiriötekijöihin oli koulussa puututtu ja toimintatapoja muutettu. Mieleeni jäi viimeisestä ryhmästä oppilas, joka tuli vierailun jälkeen kädestä pitäen kiittämään: ”kiitos tästä kokemuksesta”. Ja vaikka itse lauseesta ei voinutkaan päätellä, millainen kokemus oli, niin osallistumisen palo ja ilme puhuivat kyllä puolestaan.

Olemme syksyn aikana kohdanneet laajan kirjon Oulun kahdeksasluokkalaisia: ne motivoituneet, jotka kääntävät korvansa kuunteluasentoon heti sisään astuessaan, ne EVVK- nuoret, joiden jarrut ovat koko vierailun ajan pohjaan painettuina ja ne ”ihan sama” -tyypit, jotka kulkevat virran mukana sujuvasti. Taide ei tietenkään kiinnosta kaikkia, mutta jos yksikin nuori vaikuttuu ja hänen maailmansa avartuu, niin työmme ei ole mennyt hukkaan.

Olemme myös saaneet mahdollisuuden päästä kuulemaan nuorten ajatuksia, ymmärtämään heidän toimintatapojaan ja oppineet uusia sanoja ja lauselyhenteitä. Voinemme siis vain yhtyä seuraavaan: ”Noobistakin taidemuseokäynti voi olla ihan wörtti.”

Teksti: vs. museolehtori Tuuli Lähteenmäki

X

Arkisto

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

20.5.2018