Oulu
Arkisto
Luuppi / Blogi
12.4.2016 klo 14:16 Luupin viestintä

Ihan tiloissa – Oulun taidemuseon pajoissa

Suolaa muutama kilo ja vahvaa kestävää pahvia reilusti, käpyjä ja jäkälää, makaronia paketti, pumpulia pussillinen, jäätelötikkuja, tyhjiä maito-, mehu- ja jugurttipurkkeja säkillinen ja akryylivärejä.

Lisäksi suihkepulloja ja peilejä, sekuntikello, ämpäri, koeputkia ja dekkoja, kananmunia raakoina ja keitettyinä ja muutama valmiiksi tyhjennetty. Muun muassa näitä materiaaleja tarvittiin pajoissa, joita Oulun yliopiston opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat Ihan tiloissa ja Skills näyttelyihin liittyen.

Helmi- maaliskuun aikana taidemuseolla ja Tietomaassa oli tarjolla 44 taide- tai tiedepainotteista pajaa, joihin ilmoittautui kokonaista 514 osallistujaa päiväkodeista, ala- ja yläkouluista sekä Luovin ammatillisesta oppilaitoksesta. Innostunut tekemisen meininki kuului ja näkyi, kun saleissa hyöri jopa neljä luokkaa tai päiväkotiryhmää yhtä aikaa.

yleiskuvaOpiskelijaryhmät (varhaiskasvatus, luokanopettajankoulutus ja aineenopettajien pedagoginen koulutus) järjestivät opintoihinsa liittyen noin 90 minuutin mittaisen, museo oppimisympäristönä – vierailun. Tarkastelunäkökulmina olivat ilmiöt tieteen ja taiteen maailmoista.  Aineenopettajien työpajat kohdentuivat biologian, fysiikan, kemian ja maantiedon asiasisältöihin, luokanopettajat ja varhaiskasvatuksen opiskelijat keskittyivät puhtaasti taiteisiin. Opiskelijat asettivat itsenäisesti pajoille tavoitteet ja vastasivat niiden sisällöstä.

Aivan ensimmäiseksi ryhmä vietiin taidenäyttelyyn, josta opiskelijat olivat valinneet erityiseen tarkasteluun muutaman teoksen. Niiden tarkoituksena oli orientoida varsinaiseen pajatyöskentelyyn, johdatella tieteen ja taiteen maailmoihin oivaltamaan, luomaan ja toteuttamaan itseään. Ihan tiloissa toteutui kirjaimellisesti, koska osa toiminnoista toteutettiin saleissa teosten äärellä tarinoiden, omia kuvauksia tehden tai vaikkapa paperimosaiikkitöitä luoden. Suurin osa työskentelystä tapahtui kuitenkin erillisessä pajatilassa, jossa sai mielin määrin läträtä kaikella mahdollisella ja mahdottomallakin.

Pajoista oivaltamisen riemua

Monet pajat jäivät lähtemättömästi mieleen, mutta jos jotain pitäisi nostaa esiin, niin erilaisuudellaan sävähdytti paja nimeltä Hiljaisten maailmojen salaisuudet, jossa yhdistyi kuvataide ja musiikki. Pajassa taideteoksille annettiin ääniä ja luotiin niitä yhteistoiminnallisesti ryhmissä. Esimerkiksi ihmispianossa oppilas sai olla joko ääni tai soittaja, ja säveltäminenkin oli hämmästyttävän helppoa.

lapset_koeputkiAntti Oikarisen veistosten ja Jouna Karsin pienoismaailmojen kautta useassa pajassa tarkasteltiin valon taittumista, harhoja ja illuusioita. Osallistujat pääsivät tutkimaan muun muassa prismaa ja valon eri aallonpituuksia puhaltelemalla saippuakuplia ja saaden aikaan sateenkaaren eri sävyjä. Heijastumista ja äärettömän illuusiota tarkasteltiin puolestaan peilien avulla. Oivaltamisen riemu oli suunnaton kun lapset huomasivat, että peilillä voi ohjata valoa tai miten kynä ikään kuin ’katkeaa’, jos sitä kuljetetaan ilman, öljyn ja kulmanmaalaustaveden välillä.

Katujen taide -pajassa lähtökohtana olivat Jenni Yppärilän teokset.  Osallistujat saivat tehdä pienoiskatutaidetta joko graffitinomaisesti tai perinteisemmällä maalaustavalla toteutettuna. Jännittäväksi toteutuksen teki se, että kaksi osallistujaa työsti yhtä aikaa samaa pahvinurkkaa niin, ettei toinen nähnyt mitä toinen teki. Oli mielenkiintoista huomata, että toisistaan tietämättä useat parit valitsivat joko samoja värejä tai jopa maalasivat samoja kuvioita.

Kokijan ja taiteen vuoropuhelua

Koulun ulkopuolisena oppimisympäristönä voi mainiosti toimia myös taidemuseo. Perinteisen virikkeiden antajan roolin lisäksi taide voi nousta myös ajattelun ja oppimisprosessin stimuloijaksi. Opiskelijoiden vetämien pajojen taustateoreettinen ajattelu liittyy ilmiöpohjaiseen oppimiseen, jolla tarkoitetaan oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen.

roolipuvutPerinteisen strukturoidun museovierailun (jossa oppilaat kulkevat oppaan perässä yhtenä ryhmänä) lisäksi elämys- ja oppimiskokemuksia laajennettiin toiminnallisuudella, joko taiteen äärellä tai pajatilassa.  Opiskelijat astuivat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ohjaajiksi ja opettajiksi, ja jos aihe edellytti, niin he eläytyivät rooleihinsa asuja myöten.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa tarkoitus on hävittää perinteiset oppiainerajat ja avartaa ikkunat auki laajempaan maailmaan ja sen ymmärtämiseen. Toiminnan tavoitteena on avata kuvataiteen ja kokijan välille vuoropuhelu, jossa oman tekemisen kautta saadaan konkreettisempi käsitys teoksen taustoista, toteutustavoista, tekniikoista ja taiteellisista menetelmistä. Työpajoilla ja toiminnallisuudella voidaan parhaassa tapauksessa madaltaa taidemuseokäyntejä. Oman tekemisen kautta kokijat voivat oivaltaa asioita uudella tavoin ja he saavat myös mahdollisuuden kasvaa taiteen ymmärtämiseen ja arvostamiseen.

Yhteistyö Luupin ja Oulun yliopiston kanssa on käynnistetty taidemuseon lisäksi myös tiedekeskus Tietomaassa ja Pohjois-Pohjanmaan museossa. Tähänastiset kokemukset ovat olleet kaikille osapuolille hyvin palkitsevia. Odotammekin innostuneina uusia näyttelyitä, uusia opiskelijoita ja ennen kaikkea uutta yleisöä näyttelyihimme.

Teksti ja kuvat: Tuuli Lähteenmäki vs. museolehtori

X

Arkisto

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

elokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

lokakuu 2016

elokuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

heinäkuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

X

Tänään Luupissa

18.2.2018