30.10.2015 klo 10:31
Kuumeinen taidepajojen suunnittelu värisee aivoissa
Pitäisikö tarjota sellainen taidepläjäys, että taju lähtee? Vai olisiko parempi hissutellen hiljentyä? Paras olisi keksiä toimintaa, jossa jokainen onnistuu, mutta kokee samalla yllätyksellisyyttä, uutta ja ennen kokematonta. Miten tarjoaisimme tuon kokemuksen lapselle, nuorelle ja aikuiselle?
Mieleeni muistuu erään miespuolisen asiakkaan kommentti taidepajan jälkeen: ” Tämä on parasta mitä olen kokenut pitkään aikaan, minä kun luulin olevani täysin taidekyvytön.” Tuossa lauseessa kiteytyy juuri se mihin pyrimme: tarjoamaan ihmiselle kokemuksia, joiden kautta hän tuntee löytävänsä jotain uutta ja parhaimmillaan oivaltaa itsessään ulottuvuuden, jota ei ennen ole tunnistanut.
Toki meillä käy konkareitakin, sellaisia joille taide on vanha ystävä kuin leikki, jonka leikkiminen ei koskaan turruta. Taiteessa ja leikissä on paljon samaa. Kumpikin niistä perustuu jännitteen luomiseen ja laukeamiseen, maailmaan, jossa kaikki asiat ovat toisin. Todellisuuteen, jonka voi raottaa uudesta näkökulmasta, sellaisesta jossa arkipäivä muuttuu erityiseksi.
Sitä taidekokemus parhaimmillaan onkin, erityiseksi tekemistä, tavanomaisesta irrottautumista, heittäytymistä tuntemattomaan. Myös Einstein on kokenut saman todetessaan, että ”kauneinta mitä voimme kokea on selittämätön, se on kaiken toden taiteen ja tieteen lähde”.
Suunnittelu on mielikuvitusta ruokkivaa ja haasteellista. Juuri sellaista, jota työ parhaimmillaan voi ollakin.
Kuumeen värinän laskeuma löytyy taidemuseon nettisivuilta.
Teksti: Tuuli Lähteenmäki